Oloneuvoksena olemisen opettelua

"Minä pyörin ja hyörin ja leijailen

purppurapilvissä haaveiden.

Minä pyörin ja hyörin ja leijailen

ja pois enää osaa en

ja pois edes tahdo en"

Viimeinen iltavuoro oli maanantaina ja se tarkoitti kamojen kasaamista pukukaapin tyhjäämisen merkeissä. Miten ihmeessä sitä tavaraa ja evästarpeita oli kertynytkään pussitolkulla pois vietäväksi asti?
Aivan ihana ylläri oli piilotettuna pukukaapin narikkaan ja ne pussukasta löytyneet läksiäiseväät oli kyllä ihan parhaat mahdolliset aloittaa vuorotteluvapaa, suklaata ja luomu syrahia, nam ja kiitos!

Pari päivää vapaalla oloa on nyt takana ja kummallista kyllä öisin teen edelleen töitä, unissani tosin joten taloudellista hyötyä näistä yövuoroista ei ole tiedossa..;) Toivottavasti ilmiö on väliaikainen ja korvienvälikin tajuaa että nyt ollaan oikeasti vapaalla.

Kirpparipaikka alkaa maanantaina ja myytävän tavaran haaliminen sekä hinnoittelu on syönyt aika tehokkaasti suuren osan näistä muutamasta ekasta vapaapäivästä. On se kyllä aika mukavaa puuhaa kun inspiraatio iskee! Vaatehuoneiden ja kaappien perukoilta löytyneet jopa vuosia käyttämättöminä olleet tavarat on nyt kylmästi päätetty laittaa kiertoon, niinkuin esimerkiksi vielä iskemättömiä ja myyntipakkauksissaan olevia leluja ja atk-tarvikkeita... Kai sitä joku ajatus on joskus ollut kun niitä on jemmattu tulevan varalle mutta ei vaan olla oikealla hetkellä muistettu käyttöön ottaa.
Toivotaan että meidän roju olis jonkun toisen aarre.
Rästihommien listakin lyheni heti vapaan alkajaiseksi kun vihdoin ja viimein saatiin hoidettua meidän pari vuotta ränännyt ulko-oven lukko kuntoon. Eikä se lopulta vaatinut kun puhelinsoiton paikalliseen turvaykkösten konttuuriin ja jo kohta oli ammatti-ihminen työn ääressä. Nyt meillä sitten kaikki opettelee kulkemaan toimivasta ulko-ovesta joka aukeaa kahvasta painamalla sen sijaan että avatessa vedät, työnnät, käännät ja väännät tietyssä rytmissä tiettyyn suuntaan jotta ovi aukeaa. Ei olis uskonut että uuden opettelu voi olla näin hankalaa ja nuorin lapsista jopa toivoi vanhan risan lukon palauttamista ;)

Ihana huomata että kevättä kohti mennään napakoista pakkaslukemista huolimatta. Aurinko pilkisteli tänään iltapäivästä siihen malliin että sai hyvän syyn laittaa aurinkolasit päähän kun raitille lähti tallaamaan ja samanlaista taitaa olla tiedossa viikonlopuksikin joten sitä odotellessa!

Uusi ajanlasku alkaa!

Helmikuulle on päästy ja Siperian tuulet puhaltaa kilpaa meidän ilmalämpöpumpun kanssa ja vaikka tuo panasonic pistää parastaan katonrajassa niin lattiat hohkaa kylmää niin että likimain lahkeet lepattaa, hrrr.

Mieltä lämmittää kuitenkin se tosiasia että viisi työntäyteistä päivää on jäljellä ja sitten siirtyminen vuorotteluvapaalle, siis täydelliseen tekemättömyyden tilaan!

Tai ehkä sitä itse kaipaan enemmänkin aikatauluista vapaata arkea kuin täysin tekemättömyyden tilaan heittäytymistä. Luulen että itselleni riittää jo tietoisuus siitä että voin tulla, mennä ja tehdä asioita inspiraationi mukaan ilman että täytyy kaivaa kalenteria ja työvuorolistaa esille.

Tätä viimeistä työrupeamaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt kun se on käsillä niin oivalsin kyllä sen tosiasian että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Käytännössä sosiaalinen elämäni tulee kaventumaan entisestään sillä työkaverit, monet ihanat ihmiset siellä on toden totta iso osa minun tämänhetkistä sosiaalista elämää ja tiedän jo nyt että ikävä tulee viimeistään toisen vuorotteluviikon jälkeen ;)

Vuorotteluvapaalle jääminen tässä vaiheessa, kuukausi ennen matkaan lähtöä arvelutti aluksi lähinnä taloudellisen tilanteen takia. Nyt voin todeta että no, taloudellinen tilanne on edelleen asia joka mietityttää mutta ratkaisu tuntuu silti oikealta. On aikaa vetää henkeä ja viimeistellä rauhassa lähtövalmisteluja.

Lähtövalmistelut on tällä hetkellä melkoisen hyvällä mallilla. Auton papereiden kanssa tahkottiin sekä vakuutusyhtiön että luottoyhtiön kanssa sillä auton vieminen ulkomaille vaatii asianmukaisen valtakirjan luottoyhtiöltä ja tietysti vakuutusyhtiöstä.

Auton iso huolto saatiin myös hoidettua alta pois tammikuun aikana, joten nyt pitäisi olla focus valjastettuna koitokseen uusia pyyhkijänsulkia myöten. Uutukaiset tallissa odottavat renkaat käydään asennuttamassa autoon muutaman viikon päästä. Ajatus oli tehdä se mahdollisimman lähellä lähtöä mutta kuitenkin niin, että ehtii saamaan niihin jonkinlaisen tuntuman tässä suomen talvisäässä. Toivoa sopii että ovat sitä mitä pitää...

Työterveyshuollossa kävin alkuviikosta tankkaamassa lääkereseptit joten on sitten asianmukaiset tropit matkassa.

Yläkoululla käynti on edessä ensi viikolla ja tuolloin käydään läpi vielä ysiluokkalaisen osalta kevään opiskelutahtia ja tehdään asianmukaiset loma/kotiopetusilmoitukset.

Alakoulun osalta opettaja toimittaa minulle ennen lähtöämme kevään opetusmateriaalin jonka toteutumisesta huolehdin ja annettuja tehtäviä sitten lähetellään suomen päähän postitse kun saadaan niitä tehtyä.

Vierailijoita Collioureen päin on jo nyt buukattu huhtikuulle ja tietoisuus tästä piristää mukavasti! Samin vanhemmat ovat tulossa ja he ovat siis meidän ekat viralliset vieraat. Toivottavasti me ollaan siihen mennessä saatu arki ja homma haltuun siinä määrin että pystytään tarjoamaan visiteeraajille ikimuistoinen ja rentouttava loma kalastajakylässä.

Ensi viikolla kun työt on virallisesti tehty ja flexim kuitattu viimeistä kertaa (joksikin aikaa), aion inspiroitua meidän talon ympärimylläämisestä ja poimia kaiken meille turhan mutta myyntikelpoisen kirpparille vientiä varten. Täytyy myöntää että vaikka alkuun vähän vastustelin tätä viimetipan kirpparipaikan varaamista niin kyllä mulla jo nyt sormet syyhyää että saa laittaa hinnoittelukoneen laulamaan ;)

Mutta nyt olis aika lähteä iltavuoroon, ensimmäiseen niistä viidestä jäljellä olevasta työvuorosta. Vähiin käy ennenkuin loppuu, nautitaan nyt niistä!