Koti on siellä missä syntyvät parhaat muistot!

Kulunut viikko on vierähtänyt nopeasti, jopa pelottavan nopeasti.
Arkiset rutiinit koulutehtävineen ja huushollaamisineen vievät loppujen lopuksi hyvän tovin päivästä ja kun porukassa viimein ulos lähdetään esimerkiksi rannalle taikka ajelemaan lähiseuduille niin aika pian onkin jo illan tunnit käsillä!
Kavereiden facepäivitykset ovat myös vahvistaneet käsitystä siitä että aika todella kulkee siivillä, etenkin silloin kun elää parhaita hetkiään ja elämästä nauttii;)
Useammankin kaverin päivityksissä olen noteerannut lähdön thaikkulaan taikka Dubaihin ja kuinka kummassa kotisuomeen paluuseen liittyvät statuspäivitykset tuntuvat tulevan mukamas nopeampaan tahtiin kuin miltä kaksiviikkoinen normaaliarjessa itsestä on tuntunut.
Viime sunnuntai aloitettiin aurinkoisessa säässä tutustumalla Colliouren keskustan torihulinaan ja paikallisten tuottajien tarjolle tuomiin tuoreisiin herkkuihin mausteista makeisiin, unohtamatta viini, juusto- ja lihatarjontaa.
Torille olisi voinut ja ehdottomasti kannattanut mennä syömättä kovin tuhtia aamiaista sillä herkullisista maistiaisista vatsa täyttyi ennenkuin oli saanut kierrettyä suurinta osaa torialueesta;)
Kotiin lähtiessä kassiin oli kertynyt paikallisia mansikoita, mausteita, salaattia ja tomaattia joita hyödyntäen Sami sitten myöhemmin illalla kyhäsi meille taas kerran maittavan aterian.
Sunnuntai-iltapäivä vierähti mukavasti kotirannassa pulikoiden ja rannalla makoillen paikallisten auringonpalvojien seassa. Croissantit,mandariinit ja kuorrutetut donitsit evästarpeina jaksoi maata rantahietikossa useamman tunnin sillä mereltä puhaltanut viileähkö tuuli onnistui vilvoittamaan siinä määrin ettei ehtinyt huomaamaan taas kerran kärähtämään päässeitä olkapäitään ennenkuin oli myöhäistä..
Alkuviikosta pyörähdettiin pikavisiitillä naapurikaupungissa Argeles Sur Mer:ssä ja voitiin todeta että vaikka kilometrejä sinne ei täältä kovinkaan paljon ole niin miljöö poikkesi melkoisesti Colliouresta. Kaupunkia ympäri rullaava juna, tarjolla olevat huvitukset sekä ruokapaikat lukuisine pitserioineen ja kebabpaikkoineen oli tutunoloisia, kuin turisteja varten tehty ja suuri osa ruokakojuistakin piti vielä luukkujaan kiinni odottaen huhtikuussa starttaavaa sesonkia.
Vuokra-asuntoja ja camping alueita laitettiin kuntoon kovalla tohinalla ja lähestyvä pääsiäinen onkin näillä main ensimmäinen "high season".

Arkiaamuihin kuuluva "aamulenkki" eli kipuaminen Elmen huipulle kilpaa auringon kanssa on ehdottomasti parhaita hetkiä. Ei sitä voinut alkujaan kuvitellakaan kuinka upealta punaisena hohtava nouseva aurinko näyttää!Koulutyön suhteen ollaan edetty tosi napakasti ja tällä viikolla saatiin suoritettua ja Suomeen lähetettyä ensimmäiset kokeet kolmasluokkalaisen osalta! Matikka ja luetun ymmärtäminen saatiin pakettiin heti alkuviikosta mikä oli oikein hyvin ajoitettu sillä ensimmäiset "kotikoulukokeet" ja lähinnä niiden odottaminen aiheutti selvästi pientä ylikierroksilla käymistä ja turhia paineita onnistumisen suhteen joten nyt niiden yli päästyä tilanne on oleellisesti rauhoittunut. Epäonnistumisen pelko liittynee siihen että nyt opetellut asiat ollaan käyty läpi varsin epätavallisessa ympäristössä ja muusta vertaisryhmästä poiketen joten tämän hetkisen opetuksen tason "kyseenalaistaminen" lienee ihan normaali ilmiö melkoisen tunnolliselle koululaiselle;)Ysiluokkalainen on työstänyt omia runokokoelma- ja kuvaamataidon tehtäviään tämän viikon aikana pääasiassa rannalla makoillen luvan kanssa ja hyvällä omallatunnolla;) Päivälämpötilat ovat nimittäin olleet varsin ihanteelliset koko kuluneen viikon kohoten ylimmillään 27 celsiukseen! Kevät on täällä jo todella hyvällä mallilla ja se näkyy vehreän ympäristön lisäksi ihmisissä ja kylän heräämisessä kevätsesongin alkuun. Parin viime viikon aikana paikkoja on putsattu kiivaaseen tahtiin ja uusia katukahviloita sekä pieniä kojuja kadun varrelle valmistellaan avaamista varten. Ehdoton ja varma merkki kesästä on nurmialueilla vettä pyörittävät sadettajat jotka jo viime viikolla ilmestyivät katukuvaan!Sopeutuminen tänne on käynyt jopa yllättävän helposti ja samoin kuin omassa kotona Suomessa niin on täälläkin asioita, tapoja ja rutiineja joita tietää jäävänsä kaipaamaan sitten kun ympäristö aikanaan vaihtuu.Koti-ikävä? Ei ole tuntunut eikä ole tarvinnut potea, vielä. Toivottavasti tuo tunne todella tulee jossain kohtaa sillä tämän viikon aikana erityisesti on havahtunut siihen ajatukseen että oikeasti tämä "ranskan komennus" loppuu aikanaan ja tällä hetkellä se ajatus tuntuu toisaalta vielä kaukaiselta mutta silti jo valmiiksi pahalta. Kolmasluokkalainenkin pohti yhtenä päivänä ääneen että miltähän se sitten syksyllä tuntuu taas mennä oikeaan kouluun ja "tottuuks siihen taas?" Kolmasluokkalaisen osalta kavereita ja muita läheisiä kohtaan potema ikävä on toisinaan pinnalla ja puheissa mutta suuren helpotuksen on tuonut sähköpostin välityksellä lähetetyt viestit ja tietysti skype.Koululaisten osalta koko tähänastinen rupeama on mennyt kaikinpuolin suunnitellusti. Jopa paremmin kuin hyvin, joistakin ennakkoon maalailluista kauhukuvista huolimatta ja täytyy sanoa näin jälkikäteen että ensinnäkin viisi tiukkaa matkapäivää autoillen kuusankoskelta Collioureen eteni ilman valituksen sanaa ja asenne täysin kohdallaan. Hatunnosto reippaille reissaajille!Ysiluokkalaisen osalta suurin harmi liittynee ajoittain iskevään ikävään kavereiden suuntaan jota osaltaan helpottaa päivittäinen tiivis yhteydenpito netin välityksellä sekä tietysti sen tosiasian tiedostaminen että tämä vaihe täällä on väliaikaista. Ysiluokkalainen laskeekin jo päiviä siihen että Suomesta Barcelonaan laskeutuu Norwegianin kone tuoden yhden näistä rakkaista kavereistaan tänne viikon ajaksi. Bienvenue Matilda!

Meidän Collioure kuvina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Meidän Collioure kuvina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hola ja Greetings from Spain!

Torstainen aamu Colliouressa valkeni alkuun varsin lupaavasti mutta aamupäivän edetessä taivas veti niin synkäksi että tiesi sateen alkavaksi tuota pikaa. Eikä aikaakaan kun kesken kolmasluokkalaisen Englannin tehtävien voitiin kattoikkunasta kuuluvan äänen perusteella todeta että vettä tulee ja rankasti!
Samin kanssa oltiin itseasiassa varsin tyytyväisiä että saatiin viimeinkin sadetta sillä esimerkiksi siitepölyä oli selvästi silminnähtävissä jo meidän tullessa muutama viikko sitten ja tien varressa seisonut focuksemme näytti kertyneen pölykerrostuman alta jo melko säälittävältä eikä sen väriä olisi osannut enää mustaksi veikata;)
Myöhemmin kuulimmekin että raju sadekuuro oli ensimmäinen neljään kuukauteen!
Koululaisten saatua päivän tehtävät alta pois päätettiin ottaa auto alle ja lähteä vaihteeksi tien päälle. Eihän siitä niin kovin kauaa ole kun autossa istuttiin ihan urakalla joten vanhasta tottumuksesta jokainen löysi paikkansa ja sitten nokka kohti Espanjaa edes pienen auringonpilkahduksen toivossa.
Kiemuraista serpenttiinitietä lähdettiin etenemään kohti Espanjan rajaa ihastellen alhaalla roikkuvia pilvimassoja ja vuorten rinteillä olevia lukemattomia viinitarhoja.
Portboussa Gironan maakunnassa otettiin heti ensimmäinen stoppi kun bensamittari näytti siinä määrin uhkaavan alhaisia lukemia että kulkuvettä oli ehdottomasti saatava ennenkuin siirrytään jonnekin keskelle ei mitään. Tankkaaminen Espanjan puolella kannatti sillä bensalitran hinta oli 0,20e halvempi kuin Ranskassa.
Portboun läpi ajeltiin kohti Coleraa jossa kurvattiin välimeren rantaan hieman jaloittelemaan ja toteamaan että kyseiselle hiekkarannalle on ehdottomasti tultava uudestaan ja asianmukaiset varusteet matkassa!
Colerasta lähtiessämme tihkutti vettä vielä hiukan mutta mitä etäämmälle Colliouresta pääsimme niin päiväkin kirkastui ja lopulta päästyämme Figuerasiin saimme jo nauttia ihan oikeista auringonsäteistä eikä sateista ollut tietoakaan!
Figueras tunnetaan Salvador Dalin syntymäkaupunkina mutta meillä koko poppoolla alkoi nälkä kurista siihen malliin että suurimmaksi ja tärkeimmäksi nähtävyydeksi tuossa reilun 40000 asukkaan kaupungissa tuli lopulta pankkiautomaatti joka pitkällisen pyörimisen ja metsästämisen päätteeksi viimein löytyi.
Figuerasiin oltiin körötelty ajan kanssa rantaa myöten maisemista nauttien mutta koska ilta alkoi olla käsillä niin päätettiin taittaa kotimatka mahdollisimman nopeasti moottoritietä pitkin.
Lähdettiin etenemään Perpignanin suuntaan ja jossakin vaiheessa huomattin että saavuimme johonkin kylään suunnilleen keskellä metsää mutta kauppojen ja suurien markettien määrä sai meidät ihan ymmälleen. Klubi- ja hotellitarjonta vaikutti myös suhteettoman suurelta sijaintiin ja muuhun ympäristöön nähden. Hetken aikaa ihmeteltiin ja lopulta yksissätuumin päätettiin että ei kun ostoksille niin saadaan sekin pois päiväjärjestyksestä kellon näyttäessä jo alkuillan tunteja. Kauppakeskukseen päästyämme totesimme että Espanjan puolella siis edelleen ollaan. Suuret hallit pitivät sisällään out let/tax free tyyppisiä liikkeitä joissa merkkituotteita ja suuria tukkupakkauksia myytiin likimain ilmaiseksi lihatuotteista lähtien. Jättimäinen ostoskärry täyttyi vinhaa vauhtia pesuaineista, hiusväreistä, herkuista ja muista ruokatarpeista eikä me voitu välttyä ajatukselta että nyt ollaan väärässä paikassa ja kyseessä lienee jonkunsortin tukkuliike. Laitettiin siis lapset asialle tarkkailemaan kuinka kassalla homma toimii ja kun ysiluokkalainen tarkkasilmäisenä totesi ettei siellä mitään kortteja tai selvityksiä kukaan kysele valuutan lisäksi niin eikun kassan kautta ja voitte kuvitella että focuksessa oli rahtia!
Sieltä sitten lähdettiin edelleen epätietoisena mutta voittajafiiliksillä siunaillen että mikä ihme on tämä paikka ostosparatiiseineen ja erikoisine viihdekeskuksineen ja jolle Tallinnan laivat ja merekeskukset ei tarjonnallaan saatikka sitten hinnoillaan pärjäisi kuuna päivänä;)
Hetken matkaa ajettuamme tultiin Ranskan rajalle ja kyltistä huomasimme poistuvamme La Jonquerasta. Kotiin päästyämme tosiaan päätettiin ottaa asiasta selvää ja googlettaa kyläpahanen ja niin tehtyämme oltiinkin taas paljon fiksumpia mutta ennen kaikkea moni ihmetystä aiheuttanut seikka sai selityksen;)

Arjen opettelua ja rutiinien luomista.

Puolitoista viikkoa on nyt vierähtänyt kohteessa Collioure ja rutiinien kaipuu on nostanut päätään siinä määrin että niitä on kuluneella viikolla huomannut jo hiljalleen rakennelleensa. Parasta täällä olossa on ollut kiireettömyys ja pakollisten velvotteiden puuttuminen mutta vanhasta tottumuksesta aloittelin jo viime viikolla aamuvarhaiseen ajoittuvat juoksulenkit kylän raitilla. Juokseminen aamun tunteina on ollut varsin vahvasti osa omaa arkeani myös Suomessa kesät ja talvet kirpeimmistäkin pakkaslukemista huolimatta.
Juokseminen itsekseen napit korvilla musiikkia kuunnellen on ollut jo vuosia äärimmäisen hyväksi havaittu keino sekä huolehtia yleiskunnosta että jäsentää omaa ajatuksenkulkua sekä erityisen hyvää vastapainoa sille, että omassa työssäni olen jatkuvasti hyvin vahvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa joten hetken yksinolo toisinaan on luksusta;).
Juoksulenkeistä täällä tuli heti todella kotoisa olo ja aamuseitsemän jälkeen kun kylän läpi vuorille lähtee kipuamaan niin voi varmasti kuvitella sen tunnelman ja näkymän!
Pieni kylä on heräilemässä uuteen aamuun lintujen visertäessä ja samalla huomaan muutaman työhönsä kiirehtivän juoksevan autolleen vastapaistettu patonki kainalossaan. Kiireestä huolimatta kuulee aina huikattavan "bonjour" eikä siihen tohdi olla vastaamatta;)
Nyt olen muutamana aamuna kivunnut kylää reunustavan vuoren huipulla sijaitsevalle St.Elme-linnalle jonne matkaa kilometreissä kertyy ehkä reilut kaksi mutta jyrkkä kipuaminen ylös mennessä saa äkkiseltään pohkeet hapoille ja alas tullessa puolestaan takareidet saa elämänsä treeniä kun äkkijyrkkää polkua valuessa vauhtiaan joutuu tosissaan jarruttelemaan. Mutta kipuaminen palkitaan viimeistään siinä vaiheessa kun huipulta pääsee ihastelemaan alhaalla avautuvaa näkymää. Välimeri ja sen rannalla oleva kylä avautuu ylhäältä loppujen lopuksi niin pienen näköisenä ja ympäröivät rinteet on vuorattu vieriviereen huolella hoidetuin oliivitarhoin sekä viiniviljelmin ja niitä tuntuu riittävän pitkälle silmänkantamattomiin.
Lenkiltä palatessa pyörähdän aina aamuisin hakemassa tuoreen patongin, muutaman croissantin ja kyllä vain, myös palat jotakin rasvaista ja makeaa aamukahvin kanssa. Petit dejeneur on kattamista vaille valmis, ikkunaluukut auki ja voila!
Pitkän kaavan mukaan nautitun aamiaisen (yksi parhaista hetkistä täällä) jälkeen ryhdytään kouluhommiin jotka pyritään hoitamaan alta pois puoleen päivään mennessä.
Homma toimii oikein jouhevasti mutta kolmasluokkalaisen osalta Englanti takkuaa syystä että itseluottamus omaan osaamiseen on vielä hitusen hakoteillä. Taitoja on riittävästi ja positiivista palautetta on tyttö saanut roppakaupalla mutta itseltään puuttuu vielä usko omiin kykyihin. Ajoittain epäilee jopa Ranskan kielen olevan helpompi ja ääneen kyseenalaistaa koko Englannin kielen hyödyllisyyden.
Aamuisin olen ottanutkin hauskaksi tavaksi tervehtiä "luokkaa" kysymällä kuulumisia ja käymällä läpi viikonpäivän kolmella kielellä. Suomeksi, ranskaksi ja englanniksi.
Voi että sitä naurua ja kiemurtelua tuolissa kun kolmasluokkalainen vielä yöpaidassaan vakuuttelee ettei täällä oikeasti ole muita oppilaita!
Koulutehtävien jälkeen pyöräytetään lounas ja puolen päivän jälkeen se usein jo maittaakin. Reissun päällä kaikenkaikkiaan pian kolme viikkoa olleena on ollut melkoisen mukava huomata kuinka ne perinteiset suomalaiset kotiruuat ovat tehneet kauppansa paremmin kuin aikoihin! Keitinperunat ja perusnakkikastike saivat ennenkuulumattomia kehuja toissapäivänä.
Kierrätyskuviot alkavat olla myös hiljalleen hallussa. Se on tosin vaatinut edelleen totuttelua että "kierrätyslenkki" tulee tehdä päivittäin tai muutoin tavaraa kertyy keittiön pöytätasoille ruuhkaksi asti. Roskat, muovit/tölkit sekä lasit eritellään ja kolme kierrätyspistettäkin sijaitsevat melko etäällä toisistaan.
Vesijohtovettä emme käytä juomavetenä johtuen siitä ettei maku ole mielestämme järin raikas joten suuristä puolentoistalitrankin vesipulloista kertyy nopeasti muovijätettä tällä porukalla.
Paikalliseen tapaan vietettävään siestaan en ole edelleenkään tottunut ja lähes päivittäin huomaan tekeväni lähtöä asioille tai jo roikkuvani jonkun pienen liikkeen oven rivassa klo 13-15.30 jolloin pienimmät puodit, kioskit ja apteekit poikkeuksetta sulkevat ovensa avatakseen ne taas illan tunneiksi uudelleen. Tämä käytäntö joka on kuulunut välimeren alueen sekä Espanjan kulttuuriin jo varsin pitkän aikaa ihmetyttää erityisesti meitä monia suomalaisia. Mitenhän sitä meillä pohjolassa suhtauduttaisiin uudenlaisiin työaikoihin jos siestaan siirtyminen otettaisiin meilläkin käytäntöön ja sitä myötä monen palvelualalla työskentelevän työajat heittäisivät häränpyllyä päivän pidentyessä;)
Naapurustoa ollaan yleisesti ottaen havaittu vähänlaisesti mutta seinänaapurimme, iäkkäämpi Madame on ottanut sydämenasiakseen hyvinvointimme Ranskan kielen oppimisesta pyykkihuoltoon ja hän kävikin tässä muutama päivä sitten hakemassa minut ( sillä Sami sai "kadotettua" itsensä tähän noin 65 neliön asuntoon melko tehokkaasti) äkkiarvaamatta, extempore pikavisiitille asuntoonsa josta kotiuduin lopulta takaisin käsittämättömän suuren pyykkitelineen ja vuodelta -77 olevan ranskan kielen sanakirjan kanssa.
Ystävällinen vanhempi rouva oli ajatellut ettei me kenties saada perheemme pyykkejä kuivatettua asunnossa olevassa pienemmässä telineessä joten hän oli ottanut niin sanotusti ohjat käsiinsä ja langat Australiaan talon omistajien suuntaan ja sieltä luvan saatuaan käynyt hankkimassa telineen jonka kasattuamme pohdimme että mihin ihmeeseen se kokonsa puolesta oikein sijoitetaan??
Hankinnoista puheen ollen ostoslistalla seuraavaa kauppareissua varten meillä on muutamien keittiötarvikkeiden lisäksi laadukas paistinpannu joka sitten palvelee aikanaan kotiutuessammekin. Kauppareissua suunnitellaan loppuviikoksi joko Banyulsiin tai Perpignaniin jossa itseasiassa käväistiinkin pikaisesti jo viime perjantaina. Perpignan sijaitsee Colliouresta noin 30 km:n päässä ja itse olin hyvin yllättynyt pienen suurkaupungin laajasta tarjonnasta! Mukaan tarttui tällä ostosreissulla paljon tarpeellista bikineistä hellehattuun ja ysiluokkalaiselle upevat vaaleanpunaiset housut sekä kiilakorkoiset popot! Kauppaa, puotia ja kauppakeskusta oli sielläkin joka mutkassa ja tietysti niitä herkullisia suklaapuoteja joita ei voi ohittaa poikkeamatta sisälle...
Paikalliseen pubikulttuuriin otettiin Samin kanssa tuntumaa tässä taannoin muutama päivä sitten ja pyörähdettiin oluella sporttibaari Cafe Solessa. Hauska sattuma oli että paikalla oli oikein mukavan oloinen keski-ikäinen brittimies Paul joka kertoi asuneensa Ranskassa nyt neljä vuotta ja samalla totesi kielen oppimisen olevan toivotonta. Erityisesti Samilla riitti miehen kanssa kovastikin puhuttavaa sillä jalkapallo oli miehiä vahvasti yhdistävä tekijä!
Jalkapallosta puheenollen tämä keskiviikkoinen ilta päättyi ilmeisen mukavissa merkeissä kun QPR päihitti Liverpoolin 3-2!

Maanantainen päiväretki kylästä vanhalle myllylle.