Kulunut viikko on vierähtänyt nopeasti, jopa pelottavan nopeasti.
Arkiset rutiinit koulutehtävineen ja huushollaamisineen vievät loppujen lopuksi hyvän tovin päivästä ja kun porukassa viimein ulos lähdetään esimerkiksi rannalle taikka ajelemaan lähiseuduille niin aika pian onkin jo illan tunnit käsillä!
Kavereiden facepäivitykset ovat myös vahvistaneet käsitystä siitä että aika todella kulkee siivillä, etenkin silloin kun elää parhaita hetkiään ja elämästä nauttii;)
Useammankin kaverin päivityksissä olen noteerannut lähdön thaikkulaan taikka Dubaihin ja kuinka kummassa kotisuomeen paluuseen liittyvät statuspäivitykset tuntuvat tulevan mukamas nopeampaan tahtiin kuin miltä kaksiviikkoinen normaaliarjessa itsestä on tuntunut.
Viime sunnuntai aloitettiin aurinkoisessa säässä tutustumalla Colliouren keskustan torihulinaan ja paikallisten tuottajien tarjolle tuomiin tuoreisiin herkkuihin mausteista makeisiin, unohtamatta viini, juusto- ja lihatarjontaa.
Torille olisi voinut ja ehdottomasti kannattanut mennä syömättä kovin tuhtia aamiaista sillä herkullisista maistiaisista vatsa täyttyi ennenkuin oli saanut kierrettyä suurinta osaa torialueesta;)
Kotiin lähtiessä kassiin oli kertynyt paikallisia mansikoita, mausteita, salaattia ja tomaattia joita hyödyntäen Sami sitten myöhemmin illalla kyhäsi meille taas kerran maittavan aterian.
Sunnuntai-iltapäivä vierähti mukavasti kotirannassa pulikoiden ja rannalla makoillen paikallisten auringonpalvojien seassa. Croissantit,mandariinit ja kuorrutetut donitsit evästarpeina jaksoi maata rantahietikossa useamman tunnin sillä mereltä puhaltanut viileähkö tuuli onnistui vilvoittamaan siinä määrin ettei ehtinyt huomaamaan taas kerran kärähtämään päässeitä olkapäitään ennenkuin oli myöhäistä..
Alkuviikosta pyörähdettiin pikavisiitillä naapurikaupungissa Argeles Sur Mer:ssä ja voitiin todeta että vaikka kilometrejä sinne ei täältä kovinkaan paljon ole niin miljöö poikkesi melkoisesti Colliouresta. Kaupunkia ympäri rullaava juna, tarjolla olevat huvitukset sekä ruokapaikat lukuisine pitserioineen ja kebabpaikkoineen oli tutunoloisia, kuin turisteja varten tehty ja suuri osa ruokakojuistakin piti vielä luukkujaan kiinni odottaen huhtikuussa starttaavaa sesonkia.
Vuokra-asuntoja ja camping alueita laitettiin kuntoon kovalla tohinalla ja lähestyvä pääsiäinen onkin näillä main ensimmäinen "high season".
Arkiaamuihin kuuluva "aamulenkki" eli kipuaminen Elmen huipulle kilpaa auringon kanssa on ehdottomasti parhaita hetkiä. Ei sitä voinut alkujaan kuvitellakaan kuinka upealta punaisena hohtava nouseva aurinko näyttää!Koulutyön suhteen ollaan edetty tosi napakasti ja tällä viikolla saatiin suoritettua ja Suomeen lähetettyä ensimmäiset kokeet kolmasluokkalaisen osalta! Matikka ja luetun ymmärtäminen saatiin pakettiin heti alkuviikosta mikä oli oikein hyvin ajoitettu sillä ensimmäiset "kotikoulukokeet" ja lähinnä niiden odottaminen aiheutti selvästi pientä ylikierroksilla käymistä ja turhia paineita onnistumisen suhteen joten nyt niiden yli päästyä tilanne on oleellisesti rauhoittunut. Epäonnistumisen pelko liittynee siihen että nyt opetellut asiat ollaan käyty läpi varsin epätavallisessa ympäristössä ja muusta vertaisryhmästä poiketen joten tämän hetkisen opetuksen tason "kyseenalaistaminen" lienee ihan normaali ilmiö melkoisen tunnolliselle koululaiselle;)Ysiluokkalainen on työstänyt omia runokokoelma- ja kuvaamataidon tehtäviään tämän viikon aikana pääasiassa rannalla makoillen luvan kanssa ja hyvällä omallatunnolla;) Päivälämpötilat ovat nimittäin olleet varsin ihanteelliset koko kuluneen viikon kohoten ylimmillään 27 celsiukseen! Kevät on täällä jo todella hyvällä mallilla ja se näkyy vehreän ympäristön lisäksi ihmisissä ja kylän heräämisessä kevätsesongin alkuun. Parin viime viikon aikana paikkoja on putsattu kiivaaseen tahtiin ja uusia katukahviloita sekä pieniä kojuja kadun varrelle valmistellaan avaamista varten. Ehdoton ja varma merkki kesästä on nurmialueilla vettä pyörittävät sadettajat jotka jo viime viikolla ilmestyivät katukuvaan!Sopeutuminen tänne on käynyt jopa yllättävän helposti ja samoin kuin omassa kotona Suomessa niin on täälläkin asioita, tapoja ja rutiineja joita tietää jäävänsä kaipaamaan sitten kun ympäristö aikanaan vaihtuu.Koti-ikävä? Ei ole tuntunut eikä ole tarvinnut potea, vielä. Toivottavasti tuo tunne todella tulee jossain kohtaa sillä tämän viikon aikana erityisesti on havahtunut siihen ajatukseen että oikeasti tämä "ranskan komennus" loppuu aikanaan ja tällä hetkellä se ajatus tuntuu toisaalta vielä kaukaiselta mutta silti jo valmiiksi pahalta. Kolmasluokkalainenkin pohti yhtenä päivänä ääneen että miltähän se sitten syksyllä tuntuu taas mennä oikeaan kouluun ja "tottuuks siihen taas?" Kolmasluokkalaisen osalta kavereita ja muita läheisiä kohtaan potema ikävä on toisinaan pinnalla ja puheissa mutta suuren helpotuksen on tuonut sähköpostin välityksellä lähetetyt viestit ja tietysti skype.Koululaisten osalta koko tähänastinen rupeama on mennyt kaikinpuolin suunnitellusti. Jopa paremmin kuin hyvin, joistakin ennakkoon maalailluista kauhukuvista huolimatta ja täytyy sanoa näin jälkikäteen että ensinnäkin viisi tiukkaa matkapäivää autoillen kuusankoskelta Collioureen eteni ilman valituksen sanaa ja asenne täysin kohdallaan. Hatunnosto reippaille reissaajille!Ysiluokkalaisen osalta suurin harmi liittynee ajoittain iskevään ikävään kavereiden suuntaan jota osaltaan helpottaa päivittäinen tiivis yhteydenpito netin välityksellä sekä tietysti sen tosiasian tiedostaminen että tämä vaihe täällä on väliaikaista. Ysiluokkalainen laskeekin jo päiviä siihen että Suomesta Barcelonaan laskeutuu Norwegianin kone tuoden yhden näistä rakkaista kavereistaan tänne viikon ajaksi. Bienvenue Matilda!
