Kotona

Näin se vaan on todettava tämä karu fakta että kotona ollaan ja että kulunut viikko täällä kotipuolessa on mennyt varsin joutuisasti pakollisia käytännön asioita hoidellessa.
Sunnuntaina tosiaan suunnistettiin muutamien mutkien kautta Nyköpingista kohti Tukholmaa Siljan satama-alueelle jonka laitamilla olleet matkantekoa hidastaneet tietyöt saivat pulssin hetkellisesti kohoamaan ihan meillä kaikilla opasteiden ollessa varsin sekavat.
Laivaan kuitenkin ehdittiin ajallaan mutta kieltämättä mielessä kävi se, että kuinkahan moni viimetipan reissaajista jäi kyydistä satama-alueen ruuhkiin juuttuessaan..?
Laivamatka Tukholmasta Helsinkiin sujui alkuun varsin joutuisasti kun kävimme illan edetessä ensin syömässä ja sitten tanssiravintolan puolella seuraamassa viidakkokirjaan perustuvaa hauskaa koko perheen musiikkiesitystä jonka päätteeksi innostuimme vielä pistämään jäljellä olevat kolikot likoon laivan pelihuoneessa;)
Hyttiin päästyämme ja nukkumaan asettuessamme jouduimme tosin heti alkuunsa heittämään hyvästit rauhaisille yöunille sillä melko leppoisasta merenkäynnistä huolimatta hytissä ryskyi ja paukkui. Seinissä ja sängyissä ilmeisesti osin irti olevat metallikiinnikkeet pitivät melkoista meteliä ja viimenään saavutettu uni paukkeen siivittämänä oli varsin kevyttä. Sitä väsymyksestään huolimatta alitajunnassaan odotti vain aamua ja herätyskellon armahtavaa pirinää.
Aamu Helsingissä valkeni maanantaina aurinkoisena mutta varsin viileänä vuodenaikaan nähden ja kotimatka kohti suurkouvolaa sujuikin leppoisasti Suomen sääolosuhteita siunaillessa.
Heti kotikulmille päästyämme päätimme ajaa lähikaupan kautta suoraan paikalliseen postikonttoriin noutamaan kahden viikon takaiset keräilyssä olleet postimme. Viimenään kotiin päästyämme vastassa olikin varsin mieluinen yllätys kun pääsimme suoraan tien päältä herkkuja notkuvaan kahvipöytään! Tarjolla olleet mummon valmistama sima ja munkit mahdollistivat meille yhenäkisti myöhäisen vapun vieton ja tämä olikin erityisen mieluinen ylläri kolmasluokkalaiselle! Jälkkärinä olleesta muhkeasta kinuskikermakakusta riitti maistiaisia myös tonttinaapureillemme jotka olivat jaksaneet pätkäistä meidän pihanurmen alkukesästä, suuri kiitos siitä!
Kotiinpaluu sai aikaan varsin ristiriitaisia tunteita, jotka heräsivät jo parin viikon mittaisella kotimatkalla ja jotka osittain mylläävät edelleenkin. Ihana on nähdä täällä olevia rakkaita ihmisiä mutta kuitenkin on valtava kaipuu sinne minkä koki myös vahvasti omakseen.
Elo ja meidän perusarki Colliouressa oli ihan tavallista mutta meille kuitenkin niin erityistä ja ainutlaatuista ettei sitä voi oikeastaan sanoin kuvailla taikka kuvitella saavuttavansa sitä täällä.
Ympäristö, upea luonto ja ystävälliset ihmiset tekivät sen mitä me jäätiin Colliouresta kaipaamaan.
Kuusankoskelle saavuttaessa me voitiin taas nähdä tuo jo ennestään tutuksi tullut epäsiisti ympäristö ja joukkio reilusti päälle kolmekymppisiä pilottitakkisia miehiä jotka aurinkoisesta päivästä huolimatta verhoutuivat tyylilleen uskollisena tuohon niin tyylittömään teinihirmun unelmauniformuun korkeintaan vaivautuen käärimään takkinsa hihat helteestä huolimatta. Tervetuloa Kuusaalle;)
Pari ensimmäistä yötä kotiin paluun jälkeen omassa sängyssä nukkuessa meni meiltä molemmilta, Samilta sekä minulta todella levottomasti havahtuen aika ajoin ihmettelemään että missä ihmeessä sitä oikein ollaan. Colliouresta lähtiessämme me oltiin kuitenkin tien päällä 16 päivää yöpyen noin kymmenessä eri hotellissa ja tämäkin lienee omiaan aiheuttamaan tiedostamatonta pientä stressiä joka mahdollisesti kotiin palatessa on nyt alkanut toivottavasti helpottamaan...
Nyt meillä tosiaan aletaan hiljalleen valmistautumaan siihen että suomiarki alkaa ja työt kutsuu. Sami palaa työnsä ääreen jo tulevana maanantaina minun viettäessä vuorotteluvapaatani vielä heinäkuun alkuun saakka, ihanaa!
Collioure koettu. Kannattiko?
Todellakin kannatti ja kaikki tämä koettu oli ehdottomasti hintansa arvoista sekä kaiken sen vaivannäön väärtti!
Kokemuksesta voin myös sanoa että koti on todellakin siellä missä syntyvät parhaat muistot!
Me lähdettiin tähän omaan unelmareissuumme toiveita täynnä mutta kuitenkin avoimin mielin. Se todellakin kannatti sillä loppujen lopuksi me saatiin enemmän kun edes uskallettiin odottaa. Me suunniteltiin tätä reissua yhdessä lähes vuoden ajan ja vierailtiin lukemattomia kertoja netin kautta niillä poluilla ja kujilla joilla sittemmin oikeasti kuljettiin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää varsin hyvin paikkansa! Meitä varoiteltiin siitä että tylsiä hetkiä tulee taatusti ja koti-ikäväkin iskee. Näin ei käynyt. Matkaan otettua, niihin "tylsiin hetkiin" varattua Menolippu- peliä ei yllättäen avattu kertaakaan.
Suuri kiitos meitä tukeneille! On ollut todella kannustavaa huomata että lukuisat tutut, tuntemattomat ja kylänmiehet ovat tietyllä tapaa olleet meidän mukana ja kokemassa tätä reissua ja "meidän Colliourea" tämän blogin välityksellä. Jokainen näistä tähän mennessä liki 3000:sta vierailusta blogissani on innostanut itseäni kirjoittamaan lisää ja siten mahdollistanut myös sen, että tästä upeasta ajanjaksosta meidän elämässä jää omanlaisensa päiväkirja itsellenikin!
Hyvillä mielin siis hypätään taas siihen tuttuun arkeen ja oravanpyörään mutta tämän onnistuneen kokemuksen siivittämänä me voidaan hyvällä omalla tunnolla todeta että me todellakin ollaan riittävän hyvä tiimi haaveilemaan jo seuraavasta reissusta jonnekin;)
Jaana S.