Kotona

Näin se vaan on todettava tämä karu fakta että kotona ollaan ja että kulunut viikko täällä kotipuolessa on mennyt varsin joutuisasti pakollisia käytännön asioita hoidellessa.
Sunnuntaina tosiaan suunnistettiin muutamien mutkien kautta Nyköpingista kohti Tukholmaa Siljan satama-alueelle jonka laitamilla olleet matkantekoa hidastaneet tietyöt saivat pulssin hetkellisesti kohoamaan ihan meillä kaikilla opasteiden ollessa varsin sekavat.
Laivaan kuitenkin ehdittiin ajallaan mutta kieltämättä mielessä kävi se, että kuinkahan moni viimetipan reissaajista jäi kyydistä satama-alueen ruuhkiin juuttuessaan..?
Laivamatka Tukholmasta Helsinkiin sujui alkuun varsin joutuisasti kun kävimme illan edetessä ensin syömässä ja sitten tanssiravintolan puolella seuraamassa viidakkokirjaan perustuvaa hauskaa koko perheen musiikkiesitystä jonka päätteeksi innostuimme vielä pistämään jäljellä olevat kolikot likoon laivan pelihuoneessa;)
Hyttiin päästyämme ja nukkumaan asettuessamme jouduimme tosin heti alkuunsa heittämään hyvästit rauhaisille yöunille sillä melko leppoisasta merenkäynnistä huolimatta hytissä ryskyi ja paukkui. Seinissä ja sängyissä ilmeisesti osin irti olevat metallikiinnikkeet pitivät melkoista meteliä ja viimenään saavutettu uni paukkeen siivittämänä oli varsin kevyttä. Sitä väsymyksestään huolimatta alitajunnassaan odotti vain aamua ja herätyskellon armahtavaa pirinää.
Aamu Helsingissä valkeni maanantaina aurinkoisena mutta varsin viileänä vuodenaikaan nähden ja kotimatka kohti suurkouvolaa sujuikin leppoisasti Suomen sääolosuhteita siunaillessa.
Heti kotikulmille päästyämme päätimme ajaa lähikaupan kautta suoraan paikalliseen postikonttoriin noutamaan kahden viikon takaiset keräilyssä olleet postimme. Viimenään kotiin päästyämme vastassa olikin varsin mieluinen yllätys kun pääsimme suoraan tien päältä herkkuja notkuvaan kahvipöytään! Tarjolla olleet mummon valmistama sima ja munkit mahdollistivat meille yhenäkisti myöhäisen vapun vieton ja tämä olikin erityisen mieluinen ylläri kolmasluokkalaiselle! Jälkkärinä olleesta muhkeasta kinuskikermakakusta riitti maistiaisia myös tonttinaapureillemme jotka olivat jaksaneet pätkäistä meidän pihanurmen alkukesästä, suuri kiitos siitä!
Kotiinpaluu sai aikaan varsin ristiriitaisia tunteita, jotka heräsivät jo parin viikon mittaisella kotimatkalla ja jotka osittain mylläävät edelleenkin. Ihana on nähdä täällä olevia rakkaita ihmisiä mutta kuitenkin on valtava kaipuu sinne minkä koki myös vahvasti omakseen.
Elo ja meidän perusarki Colliouressa oli ihan tavallista mutta meille kuitenkin niin erityistä ja ainutlaatuista ettei sitä voi oikeastaan sanoin kuvailla taikka kuvitella saavuttavansa sitä täällä.
Ympäristö, upea luonto ja ystävälliset ihmiset tekivät sen mitä me jäätiin Colliouresta kaipaamaan.
Kuusankoskelle saavuttaessa me voitiin taas nähdä tuo jo ennestään tutuksi tullut epäsiisti ympäristö ja joukkio reilusti päälle kolmekymppisiä pilottitakkisia miehiä jotka aurinkoisesta päivästä huolimatta verhoutuivat tyylilleen uskollisena tuohon niin tyylittömään teinihirmun unelmauniformuun korkeintaan vaivautuen käärimään takkinsa hihat helteestä huolimatta. Tervetuloa Kuusaalle;)
Pari ensimmäistä yötä kotiin paluun jälkeen omassa sängyssä nukkuessa meni meiltä molemmilta, Samilta sekä minulta todella levottomasti havahtuen aika ajoin ihmettelemään että missä ihmeessä sitä oikein ollaan. Colliouresta lähtiessämme me oltiin kuitenkin tien päällä 16 päivää yöpyen noin kymmenessä eri hotellissa ja tämäkin lienee omiaan aiheuttamaan tiedostamatonta pientä stressiä joka mahdollisesti kotiin palatessa on nyt alkanut toivottavasti helpottamaan...
Nyt meillä tosiaan aletaan hiljalleen valmistautumaan siihen että suomiarki alkaa ja työt kutsuu. Sami palaa työnsä ääreen jo tulevana maanantaina minun viettäessä vuorotteluvapaatani vielä heinäkuun alkuun saakka, ihanaa!
Collioure koettu. Kannattiko?
Todellakin kannatti ja kaikki tämä koettu oli ehdottomasti hintansa arvoista sekä kaiken sen vaivannäön väärtti!
Kokemuksesta voin myös sanoa että koti on todellakin siellä missä syntyvät parhaat muistot!
Me lähdettiin tähän omaan unelmareissuumme toiveita täynnä mutta kuitenkin avoimin mielin. Se todellakin kannatti sillä loppujen lopuksi me saatiin enemmän kun edes uskallettiin odottaa. Me suunniteltiin tätä reissua yhdessä lähes vuoden ajan ja vierailtiin lukemattomia kertoja netin kautta niillä poluilla ja kujilla joilla sittemmin oikeasti kuljettiin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää varsin hyvin paikkansa! Meitä varoiteltiin siitä että tylsiä hetkiä tulee taatusti ja koti-ikäväkin iskee. Näin ei käynyt. Matkaan otettua, niihin "tylsiin hetkiin" varattua Menolippu- peliä ei yllättäen avattu kertaakaan.
Suuri kiitos meitä tukeneille! On ollut todella kannustavaa huomata että lukuisat tutut, tuntemattomat ja kylänmiehet ovat tietyllä tapaa olleet meidän mukana ja kokemassa tätä reissua ja "meidän Colliourea" tämän blogin välityksellä. Jokainen näistä tähän mennessä liki 3000:sta vierailusta blogissani on innostanut itseäni kirjoittamaan lisää ja siten mahdollistanut myös sen, että tästä upeasta ajanjaksosta meidän elämässä jää omanlaisensa päiväkirja itsellenikin!
Hyvillä mielin siis hypätään taas siihen tuttuun arkeen ja oravanpyörään mutta tämän onnistuneen kokemuksen siivittämänä me voidaan hyvällä omalla tunnolla todeta että me todellakin ollaan riittävän hyvä tiimi haaveilemaan jo seuraavasta reissusta jonnekin;)
Jaana S.

Kohti Tukholmaa!

Perjantaina kun Odensesta lähdettiin jatkamaan matkaa kotiinpäin niin itselläni oli ikävä tunne siitä että orastava flunssa uhkaa lähteä kotiinviemisiksi Tanskanmaalta ja niinhän siinä sitten kävikin että matkan edetessä tunne vahvistui samanaikaisesti tukalammaksi muuttuvan olon kanssa. Kurkkukivun ja vetämättömän olon siivittämänä saavuimme perjantaina Malmön Scandiciin pian jo kahden jälkeen iltapäivällä sillä melko lyhyt ajomatka Odensesta taittui todella jouhevasti. Matkan varrella olevat Ison Beltin sekä Juutinrauman siltamaksut tulivat yllätykseksemme kustantamaan yhteensä noin 70e. Kallista lystiä! Malmön keskustaan asti päästyämme jouduimme muutaman kerran ajamaan kaupungin ympäri ennenkuin ruuhkien ja yksisuuntaisten katujen läpi seikkailtuamme bongasimme kaupungissa olevasta kahdesta Scandicista oikean. Sen pienemmän ja enemmän piilossa olevan;)
Malmössa satoi ja paistoi vuorotunnein ilman ollessa syksyisen kylmä ja tuulinen. Tämä ei todellakaan edesauttanut oman vointini kohenemista ja kieltämättä kävi mielessä houkutteleva ajatus jotta pitäisikö tässä vaiheessa kääntyä ja hurauttaa takaisin kohti Colliourea. Olostani päätellen voisi nimittäin äkkiseltään tehdä johtopäätöksen että ei taida meikäläinen olla sittenkään luotuna näihin pohjoisen kalvakoihin tuuliin ja kylmään ilmanalaan..;)
Malmössa käytiin täydentämässä alusvaatearsenaaliamme hotellin vieressä olevassa H&M liikkeessä sillä auton takaboksissa oleva jättimäinen carrefourin pyykkikassimme pursuaa jo uhkaavasti ja matkalaukuissa sekä banaanilaatikoissa olevat puhtaat vaatekappaleet on tässä vaiheessa reissua jo todella kortilla kun tienpäällä ollaan oltu nyt tasan 16 päivää.
Malmösta matkamme jatkui lauantaina lähemmäs Tukholmaa kohti Nyköpingia ja edessä oleva ajomatka olikin yksi pisimmistä etapeista kun matkaa oli taitettavana noin 500km.
Nyköpingia lähestyessämme vettä tuli kuin aisaa ja lämpötila romahti alimmillaan 7 celsiukseen joten sanomattakin lienee selvä että hitusen joutui autossa lämmitystä säätämään ajomatkan aikana.
Majapaikaksi olimme varanneet Scandic Nyköping City hotellin joka on sijainniltaan ihanteellisen matkan päässä Tukholmasta jonne meidän tulee ehtiä sunnuntaina viimeistään kolmeen mennessä.
Tämä valitsemamme hotelli oli käyttäjien keskuudessa saanut oikeinkin hyvät arviot, taisi keskiarvo olla peräti 8.6 ja kun viimein alkuillan tunteina perille päästiin niin voitiin itsekin todeta että Sami oli taas tehnyt majoituksen osalta ihan nappivalinnan.
Ainoana miinuksena tämän hotellin osalta voitiin todeta että booking mainostaa melko näyttävästi tässä nimenomaisessa hotellissa olevan lapsille varattuna leikkihuone jossa voi piirrellä, pelata, katsella filmejä yms mutta tosiasiassa tälläistä leikkihuonetta hotellista ei etsinnöistämme huolimatta löytynyt eikä respan virkailija edes tiennyt sellaisesta netissä mainittavan. Vuorovastaavalle asiasta luonnollisesti reklamoitiin ja tämä lupasi hoitaa virheelliseen tietoon perustuvan mainonnan pois kyseisiltä sivuilta. Nähtäväksi jää kuinka käy;)
Viimeisen parin viikon aikana kun me ollaan tätä laajaa ja kaikenkirjavaa hotellitarjontaa melkoisestikin vertailtu ja pyöritelty niin voi sanoa että mitä pohjoisemmaksi ollaan tultu niin työläämmäksi on käynyt hyvän ja kohtuuhintaisen hotellin löytäminen. Mitä lähemmäs pohjoismaita on päästy niin järestään on ollut nähtävissä sellainen ikävä ilmiö että hotelliyöpymisen hinnat on noussut samassa suhteessa kun käyttäjien kokemuksiin perustuvat arviot on laskenut!
Nyt voi jo todeta että aletaan olemaan aika liki loppukaarretta ja maaliviivakin alkaa hiljalleen häämöttää tämän reissun osalta. Kohtapuolin me lähdetään täältä Nyköpingista etenemään kohti Tukholmaa josta päästään siirtymään iltapäivällä kohti Helsinkiä lähtevään laivaan!
Suuret onnittelut kaikille eilen koulunsa päättäneille ja erityisesti ensimmäisen vuotensa suorittaneelle reippaalle hoituriopiskelijalle sekä nyt peruskoulunsa päättäneelle entiselle ysiluokkalaiselle!!

Pohjola saavutettu!

Carolinensiel jätettiin taakse keskiviikkona jatkaen matkantekoa kohti Saksan ja Tanskan rajan lähettyvillä sijaitsevaa Schleswig nimistä kaupunkia. Täällä vietimme keskiviikon ja torstain välisen yön tehden samalla reittisuunnitelmaa loppumatkan osalta.
Meillä oli keskiviikkona Carolinensielistä lähtiessämme kuningasajatus yrittää aikaistaa paluulauttaa Tukholmasta edes yhdellä päivällä mutta soitto Siljan asiakaspalveluun vesitti hyvän aikeen. Sieltä saimme kuulla että koska tuleva erikoisviikonloppu pitää sisällään Tukholman maratonin niin sen ansiosta perjantaina eikä lauantaina ole lähtöjä joihin meitä voisi siirtää, höh!
Schleswigistä varaamamme hotelli oli kuitenkin meidän mieleisemme, oikein moderni ja mukavan tilava koko porukan yöpyä. Erityisesti Sami, joka oli jo muutaman päivän kärsinyt punoittavista silmistä ja muista epämiellyttävistä oireista, kiitteli tyytyväisenä hotellin allergiaystävällistä huonevalikoimaa;)
Torstaina Saksan puolelta lähtiessämme teimme vielä joitakin hankintoja edessä olevaa ajomatkaa ajatellen ja tietysti tankkasimme auton ennenkuin Tanskanmaalle hurautettiin. Siitä huolimatta että olimme alunperin ajatelleet ajavamme vauhdilla vain Tanskan läpi puhtaasti säästösyistä, päätimmekin jäädä Odenseen josta viimenään löysimme budjettiimme nähden kieltämättä kalliin, mutta muihin verraten vielä inhimillisissä hinnoissa olevan majapaikan. Tämä melko keskeisellä paikalla oleva Ansgarhus Motel kustansi 130e per yö perusaamiaisen sisältyessä hintaan ja muiden käyttäjien kokemuksiin perustuen paikka oli saanut kaiken kaikkiaan varsin hyvät arviot. Tanskassa viipyminen pyrittiin jättämään vähiin myös siitä syystä että täällä on jokseenkin ärsyttävää pelata paikallisen valuutan kanssa, jota ei haluaisi jäävän taskunpohjille pyörimään siirryttäessä hetimmiten taas toisen valuutan alueelle ja käteistä on kuitenkin nostettava aina jonkun verran sillä ei voi olettaa että kortit pelittäisi joka paikassa. Oli se vaan niin näppärää ja vaivatonta seikkailla pitkin poikin tuolla muualla maailmassa jossa kuitenkin yhteistä oli sama raha! Ymmärtäisvät nyt hiljalleen nämä meidän rakkaat naapuritkin liittyä joukkoon;)
Odenseen saavuttaessa päätettiin jatkaa hyvin alkanutta eläintarha turneeta ja poikkesimme Odensenin eläintarhaan. Torstainen iltapäivä hurahtikin vauhdilla kun kierreltiin ja katseltiin kaikki mahdolliset näkösällä olevat eläinlajit. Monet eläimistä oli valitettavasti piiloissaan jossain silmänkantamattomissa joten osa eläimistä jäi siitäkin syystä näkemättä. Täällä Odensessa oli myös havaittavissa enemmän yhtäläisyyksiä korkeasaareen senkin suhteen että ikäviä näköesteitä oli runsaasti ja eläimet oli enemmän muurien sekä korkeiden aitausten suojaamana kuin Antwerpenissä jossa osa eläimistä oli jopa siinä ihan kosketusetäisyyden päässä mutta huomionarvoista on se, että kukaan siellä olevista lapsista taikka aikuisista ei edes pyrkinyt koskettelemaan liepeillä olevia eläimiä vaikka mahdollisuus olisi ollutkin!
Sisäänpääsyliput olivat suunnilleen samaa hintaluokkaa molemmissa eläintarhoissa eli 2 aikuista ja 1 lapsi tuli kustantamaan noin 50-60 euroa kumpaiseenkin. Mielestäni Belgiassa eläintarha tarjosi rahalle huomattavasti enemmän vastinetta sekä eläimien että muun ympäristönsä puolesta.
Perjantaiaamu täällä Tanskassa valkeni aurinkoisena vaikkakin melko tuulisena ja meillä matka jatkuu pikapuolin kohti Ruotsia!

Hollannin kautta kohti Saksan rannikkoa!

Sunnuntaina Antwerpenista lähdettyämme matkamme kulki kohti Hollannin rajaa suuntanamme aurinkoinen Amsterdam. Sinne edettiinkin mukavasti muutamassa tunnissa ja päätettiin pitää hyvin ansaittu mäkkitauko! Se alunperin suunnittelemamme kartan hankkiminenkin loppujen lopuksi jäi kun tieopasteet vaikutti siinä määrin simppeliltä että kaupungista ja kylästä toiseen pääsemiseen riitti se että Sami oli taas etukäteen ennen tien päälle lähtöä netistä tutkaillut sopivimmat ajoreitit. Samilla on ihan uskomattoman hyvä suuntavaisto ja ennen muuta pettämätön reittimuisti jonka ansiosta meidän matkanteko on ollutkin niin joutuisaa ja vaivatonta. Meillä on myös alusta asti ollut varsin hyvin toimiva yhteistyö- ja avunantosopimus joka pitää sisällään sen että Sami vastaa täysin ajoreiteistä sekä pääsääntöisesti ajamisesta minun huolehtiessa käytännön asioista sekä sosiaalisista suhteista ja kielipolitiikasta ranskan osalta. Ajamiseen liittyen meikäläisen vastuulla on ollut myös ahtaat taskuparkkeeraukset ja voin vaan kuvitella että on se ehkä hiukan koomiselta saattanut näyttää kun ollaan kuskia muutaman kerran lennossa vaihdettu tilanteen niin vaatiessa;)
Amsterdamista me lähdettiin etenemään kohti maaseutua vailla kiirettä ihastellen ympärillä näkyvää runsasta vesiliikennettä. Molemmin puolin tietä kulki valtavasti pienempää ja suurempaa paattia sekä purjevenettä joiden kansilla ihmiset näyttivät nauttivan ihanan aurinkoisesta päivästä. Ajoittain vaikutti siltä että vesiliikenteessä olisi ollut jopa suurempi trafiikki kuin maantiellä. Houkutteleva tapa viettää leppoisaa kesäpäivää!
Pienen kahvi- ja vilvoittelutauon pidimme veden äärellä Hoorn nimisessä kaupungissa jonka rannalle istahdettiin hetkeksi huilaamaan siiheksi jotta kolmasluokkalainen sai kerättyä rohkeutta uskaltaakseen viimenään kahlata rantavedessä helteisen ajopäivän päätteeksi. Rohkeutta tarvittiin, sillä hänen mielestään rannan tuntumassa tuoksahti hieman merileijonalle;)
Iltapäivän tunteina päästiin perille kohteeseemme Den Oever. Täältä olimme varanneet ihan kokeilumielessä perinteisen B&B majoituksen pienestä kylästä suunnilleen keskeltä ei mitään. Tämä Ina Buismanin kotinsa ja ateljeensa yhteydessä pitämä "Het Huis Van De Wadden"- niminen majapaikka oli melkoisen mielenkiintoinen kokemus meille kaikille mutta erityisesti kolmasluokkalainen ihastui paikkaan ikihyviksi sanoen tämän olleen paras paikka missä ikinä ollaan majoituttu! Talo oli ulkoa katsottuna perinteisen hollantilaistyylinen korkeine kattoineen ja kookkaine kattoikkunoineen mutta sisältä hyvin persoonallinen. Meille varattu kolmen hengen sininen huone oli varustettu muutamilla varsin erikoisella maalauksilla ja sijaitsi talon kattokerroksessa jonne vei todella jyrkät portaat joita omistaja kehottikin kulkemaan alas tullessamme peruuttamalla laivojen tapaan;)
Meidän henkilökohtaiset wc- ja suihkutilat olivat alakerrassa jossa sijaitsi myös kaikille yhteinen oleskelutila sekä pieni keittiö jossa oli kahvinkeitto ja ruuanlaittomahdollisuus. Aamiaistarjoilu hoitui talon toisessa siivessä jonne emäntä oli kattanut meille toivomaamme ajankohtaan oikeinkin runsaan ja maittavan aamiaisen.
Alhaalla sijaitsi myös taidemaalarina toimivan emännän ateljee jossa kolmasluokkalainen sai sunnuntai-iltana työstää oman maalauksensa ihan oikeilla välineillä. Hyvän tovin maalattuaan syntyikin varsin upea taidonnäyte nimeltä "Sateenkaarilammas karkkimaassa". Inspiraatio tähän värikkääseen työhön lienee syntynyt samaisen päivän aikana jolloin käytiin kylän raitilla ankkoja ja riikinkukkoa ihailemassa sekä tien varressa laiduntavia lampaita silittämässä;)
Maanantaina aamiaisen jälkeen oli laitettava taas tavarat kasaan ja alettava tekemään uutta lähtöä. Kolmasluokkalainen olisi niin mielellään jäänyt juuri tähän paikkaan pidemmäksikin aikaa ja pontevasti ilmoitti tulevansa tänne ensi kesänä uudelleen kokonaisen viikon ajaksi!
Den Oeveristä matkamme jatkui kohti Saksan rannikkoa ja ajoreittimme kulki välittömästi kylästä lähtevää noin 30 km:n pituista siltaa/patoa pitkin joka toimii nykyään myös jonkunsorttisena nähtävyytenä.
Maanantai-iltapäivästä saavuttiin tänne Carolinensiel nimiseen kaupunkiin Saksan rannikolle ja hetimmiten Hinrichs hotelliin kirjautumisen jälkeen me lähdettiin paikalliseen markettiin huomataksemme että sekin muiden ruokapuotien tapaan on suljettu ja syytä hetken pähkäiltyämme tajuttiin harmiksemme että edellispäivänä vietetty helluntaihan tarkoittaa seuraavan päivän pyhää lähes kaikkialla muualla paitsi suomessa..
Siinä sitten helteisen päivän iltana kun tyhjin käsin keskustasta kauppareissulta palattiin takaisin ja istahdettiin hotellin sisäpihan terassille huilaamaan niin tuumattiin että ensivaikutelman perusteella paikka on aivan kuin suomen Naantali. Pieni idyllinen rannikkokaupunki jonne erityisesti muualta saksasta ilmeisesti tullaan viettämään aurinkoisia lomapäiviä ja jonka kadunvarsikaupat tarjoaa monenmoista matkamuistokrääsää. Rantaviivan tuntumassa on tarjolla jos jonkinmoista aktiviteettia minigolfista, jättitrampoliinista, lasten puuha-alueista sekä lämmitetystä ulkoaltaasta lähtien ja meidänkin hotelliimme sisäänkirjautumisen yhteydessä pulittama 10e oikeutti sitten käyttämään näitä tarjolla olevia palveluja museovisiitti mukaanlukien.
Kielipolitiikka on näillä main ollut melkoisen huonolla tolalla sillä ainoa puhuttu kieli paikallisten toimesta on saksa ja sitä meistä ei valitettavasti kukaan taida sanaakaan. On se vaan merkillistä ja jopa ärsyttävää huomata että edes asiakaspalvelutyössä ei ihminen taivu ymmärtämään sanaakaan englantia näillä main! Tv-ohjelmien dubbaaminen ei taatusti edesauta sitä että edes perustervehdykset englannin kielellä tulisi tutuksi.
Suomalaisilla on tässä suhteessa mielestäni asiat todella hyvällä mallilla vaikka usein itse saatetaan ajatellakin meidän englannin ääntämyksen olevan mukamas heikkoa tasoa niin kyllä me voidaan olla ylpeitä siitä, että tarpeen vaatiessa kieltä ymmärretään, tullaan ymmärretyksi ja taatusti pärjätään.
Keskiviikkona matkamme jatkuu vielä saksanmaata koluten ja täytyy myöntää että reissukestävyys ja kisakunto alkaa olemaan sitä enemmän kortilla mitä lähemmäs pohjoismaita edetään. Jotenkin on sellainen fiilis että siellä main ei oikein mitkään nähtävyydetkään nappaa siinä määrin että jaksaisi tosissaan inspiroitua ja nyt kun Sami on kolunnut noita lukuisia tarjolla olevia hotelleja nimenomaan Tanskan ja Ruotsin osalta niin töitä saadaan tehdä senkin eteen jotta budjetissa pysytään noilla hinnoilla ja erityisesti tuo Tukholmassa viikonloppuna oleva suuri maraton tapahtuma ei ainakaan ole laskenut hotelliyöpymisten hintoja.
Tämän haasteen siivittämänä matka jatkukoon!

Kaikenkirjava Antwerp!

Antwerpeniin asti on kotimatkamme edennyt ja meillekin Samin kanssa visiitti on ensimmäinen laatuaan Belgian maaperällä.
Perjantainen ajomatka Pariisista tänne vei käytännössä sen koko päivän sillä Antwerpenin liepeille päästyämme hyvin edennyt matkanteko tyssäsi kuin seinään liikenteen oltua aivan tukossa kaupunkiin tuovalla tiellä. Silmiinpistävävää oli myös todella runsas rekkaliikenne koko matkan osalta, niiden seassa on nimittäin äärimmäisen rasittavaa tehdä pitkän matkan ajoa kovilla nopeuksilla..
Alkuillasta kun viimein päästiin etenemään keskustaan asti niin melko nopeasti bongattiin tuo kaupungin keskustan laidalla sijaitseva Scandic johon olimme buukanneet itsemme ensimmäiseksi yöksi sopuhintaan 69e! Hotelli tarjosi tutun takuuvarmat scandic-puitteet ja mikä parasta niin huone oli siisti ja tilava kolmelle majoittua. Perjantai-iltaa vietettiin pääasiassa huoneessa lepäillen ja vaikka kuinka houkuttikin ajatus hotellin saunaosaston hyödyntämisestä niin loppujen lopuksi sitä ei jaksanut helteisen ajopäivän päätteeksi enää itseään liikauttaa huoneesta mihinkään muualle kuin aulabaariin nauttimaan pieni tapaslautanen iltapalaksi.
Lauantain aamiainen oli odotetusti varsinainen kulinaristinen nautinto josta meidän koko porukka otti kaiken irti ja aamiaispöydässä tulikin vietettyä hyvä tovi kaiken sorttisten makeiden ja suolaisten herkkujen ääressä;)
Aamupalalla istuskellessamme Samin kanssa katseltiin ympärillämme olevia ihmisiä sekä ikkunasta näkyvää maisemaa ja voitiin todeta että itseasiassa ihan kun oltaisiin jo suomessa tai ainakin jo jossakin pohjoismaassa. Maisemat on muuttunut todella paljon siitä kun Colliouresta lähdettiin ja sehän tarkoittaa sitä että kotisuomikin on koko ajan lähempänä.
Aamiaisen jälkeen oltiinkin taas kerran lähtötunnelmissa kun oli aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan sillä toisen yön osalta olimme varanneet huoneen aivan ydinkeskustasta Radissonista.
Lauantaina puolen päivän tienoossa kirjauduttiin uuteen majapaikkaamme ja välittömästi saatuamme tavarat huoneeseen lähdettiin jalkapatikassa tutkailemaan kaupungin monipuoliseksi mainostettua tarjontaa.
Lauantai oli perjantaiseen tapaan ihanan helteinen mittarin näyttäessä 28 lämpöastetta joten jo moneen kertaan palamaan päässeet nenänpäät tuli rasvattua huolella ulos lähtiessä;)
Jo perjantaina kaupunkiin saavuttaessa voitiin heti todeta että ydinkeskustan alue vaikuttaa olevan melkoinen sekametelisoppa ja lauantaina jalkaisin liikkuessa tämä käsitys vain vahvistui kun puikkelehdittiin ahtaan oloisessa kaupungissa ihmisvilinässä.
Meille oli muuten yllätys huomata että valtaosa ympärillä olevista ihmisistä edusti jotakin muuta etnistä taustaa ja voitiin todeta että valkoinen mies näyttäisi täällä kuuluvan vähemmistöön.
Vilkkaassa katukuvassa erottui merkkipuotien ohessa monet etniset pikkupuodit sekä lukuisat ravintolat joita todellakin on tarjolla taatusti jokaiseen makuun ja jokaisen kukkarolle!
Antwerpen olisi kyllä varsin edullinen kaupunki tehdä hankintoja juuri merkkiliikkeistä taikka timanttipuodeista mutta meidän tiukkaakin tiukempi matkabudjettimme ei valitettavasti anna piiruakaan myöten laajentaa laukku- taikka korukokoelmaa tällä reissulla vaikka kaduilla onkin houkuttelevasti vieri vieressä kojua, timanttikauppaa ja ruokapuotia laidasta laitaan;)
Kadunvarsilla on monin paikoin tarjolla kaupunkipyöriä ja ahkersti ihmiset niitä näyttävät käyttävänkin. Mikäli oltaisiin täällä Samin kanssa kahden niin polkupyörä olisi ihan ykkösvaihtoehto kaupungin koluamiseen mutta lapsen kanssa en lähtisi pyöräillen suhaamaan tänne vilkasliikenteiseen kaupunkiin ahtaille kujille johon vielä ratikkakin tuo oman lisänsä.
Kaupungin vilkkaaksi kehuttua yöelämää ei myöskään päästy olosuhteiden pakosta testaamaan mutta näkyvillä olevan tarjonnan ja mainonnan perusteella senkin osalta jokaiselle löytyy varmasti vaihtoehtoja perinteisestä vapaamielisempään makuun, ja juoma on halpaa!
Antwerpenin eläintarhassa me sen sijaan käytiin ja sinne pistäytymistä voin lämpimästi suositella. Aivan uskomaton on pelkästään jo ajatus nähdä seeprat, kirahvit, leijonat, pingviinit, mangustit, norsut, kondoorikotkat, flamingot ja lukuisat muut eksoottiset eläimet aivan kaupungin keskustassa rautatieaseman takana! Ja näistä eläimistä todella monet olivat ihan käden ulottuvilla vailla ympäriinsä viritettyjä suojaverkkoja ja- kaiteita. Ympäristö oli kaikin puolin siisti sekä huollettu ja eläinten majapaikatkin näytti olevan inhimillisen tilavat. Tämä maailman vanhimpiin kuuluva eläintarha on todella käymisen arvoinen paikka ja eläinten lisäksi nähtävää löytyy myös eläintarhaa ympäröivästä kasvillisuudesta. Joku luonteeltaan enemmän hortonomi kuin minä saa todennäköisesti suuremman elämyksen muusta ympäristöstä kuin itsessään puistossa olevista eläimistä;)
Kolmasluokkalaisen mielestä kaikkein ihanin löytö eläintarhassa oli ylhäältä avoinna olevassa aitauksessa asusteleva villimarsu poikasensa kanssa. Siinä se söpö kaksikko popsi apetta tuuheassa ruohikossa pienen vipeltäessä vilkkaasti emonsa perässä! Toiseksi parhaaksi nähtävyydeksi kolmasluokkalainen rankkasi mangustit jotka olikin vallan hupaisia veijareita seurata kun porukassa touhottivat ja välillä tulivat ihan liki istumaan hiekalle katsellen meitä vähintään yhtä ihmeissään kun me niitä;)
Eläintarhasta tullessa oltiinkin sitä vaille valmiita että mäkin kautta jossa perinteiset nuggetit huiviin ja hotellille huilaamaan.
Illalla käytiin vielä pienellä kävelykierroksella keskustan kujilla jotka olivat tupaten täynnä mitä erilaisempia ruokaravintoloita. Samin kanssa testattiin marrakechin makuihin erikoistuneen ravintolan tarjonta ja täytyy myöntää että yllätyttiin positiivisesti ennakkoluuloistamme huolimatta tilattuamme meze lajitelman joka osoittautui oikeinkin maukkaaksi!
Nyt meillä matka jatkuu kohti Hollantia ja koska edessä on matka maaseudulle niin tiedossa on kartanosto seuraavasta shellin baarista.
Aurinkoista helluntaita!

Pariisin kevät!

Voihan Pariisi, täällä sitä tosiaan ollaan siitä huolimatta että vain muutama vuosi takaperin vakaasti vannottiin ettei tämän pahan onnen kaupungin kamaralle enää astuttaisi! Tuolloin oltiin kaupungissa vain läpikulkumatkalla,  pikaisia käypäläisiä, tai meidän piti olla kunnes Pariisista Helsinkiin lähtevä paluulento yllättäen peruttiin meidän ja monen muun jo seistessä CDG:lla EasyJetin lähtöportilla. Pitkällisen jonotuksen ja selvittelyn päätteeksi saimme kyllä paluulennon järjestettyä, tosin vasta kolmen päivän päähän. Kyseinen lentoyhtiö toki hoiti tuolloin käytännön järjestelyt ja kustannukset suoraan lennon sekä majoituksen suhteen mutta meitä Samin kanssa ei siltikään ilahduttanut jäädä tähän nimenomaiseen kaupunkiin jota siihen asti oltiin kaikin keinoin pyritty muutoinkin välttelemään;)
Tekemistähän sitä oli tuolloin kuitenkin keksittävä noiden päivien ajaksi, etenkin kun meillä oli myös lapsi matkassa joten alkujärkytyksen jälkeen loihdittiin iloinen turisti-ilme kasvoille ja ei muuta kun tohinalla Pariisin perinteisiä ihmeitä tutkailemaan! Lapsi otti tuolloin totisesti ilon irti kokemuksesta ja koki olevansa todellinen onnenpekka kun juuri meidän kohdalle sattui näin upea mahdollisuus pidentää alunperin parin viikon mittaista reissua vielä pienellä kaupunkilomalla. Tuo kolmipäiväinen vastentahtoinen visiitti ei sekään onnistunut muuttamaan jo valmiiksi negatiivista suhtautumistani Pariisiin vaan päinvastoin vahvisti käsitystäni siitä että kaupungissa ei ole ainakaan sitä paljon puhuttua yltiöromanttista historian havinaa josta edelleenkin kuulee vouhkattavan enkä minä muutoinkaan näkemäni ja kokemani perusteella lähtisi markkinoimaan sitä paikaksi jossa ehdottomasti kannattaa käydä vain käymisen vuoksi. Yksi suurkaupunki muiden joukossa joka ei ainakaan minulle edusta sitä perinteistä Ranskaa. Tästä muutaman vuoden takaisesta kokemuksesta vai pitäisikö sanoa koettelemuksesta huolimatta me rakenneltiin nyt kuitenkin paluumatkan osalta reittisuunnitelma johon myös pääkaupunkiseudulla pistäytyminen kuului. Kolmasluokkalaisen paluumatkan kohokohta!
Malosta lähdettiin tosiaan etenemään tuolloin keskiviikkona suunnitellusti ja ajomatka Pariisiin vei reilut neljä tuntia muutamalla pikaisella vessatauolla. Tiemaksukäytäntökin oli tällä reitillä hieman erilainen aiempiin etappeihin verrattuna sillä nyt pulitettava maksu oli joka kerralla kiinteä ja samansuuruinen kaikille kyseisen tietullin ylittäessä.
Kaupunkiin saavuttiin parhaaseen ruuhka-aikaan klo 16.30 jälkeen ja kyllä meiltä pääsi aavistuksen tuskainen huokaus kun viimeisestä tunnelista ulos tullessamme Eiffelin jäädessä meidän oikealle puolelle Sami totesi että itseasiassa itäpuolelle pitäisi kurvailla jotta perille päästään. Tunnelma oli melkolailla että "huhhahhei ja rommia pullo" kun liikenne sahasi neljän kaistan välillä mukaanlukien vielä väleistä suhaavat mopot, skootterit, moottoripyörät sekä tietysti hälytysajoneuvot!
Ruuhka-aikaan kaupunkiin ajamisessa oli helteestä huolimatta se hyvä puoli että koska liikenne eteni madellen ja toisinaan oltiin tovi pysähdyksissäkin, niin mekin ilman navigaattoria taikka muita apuvälineitä reissaavat pysyttiin hyvin kartalla kun ehdittiin tieopasteet ja kyltit tavaamaan moneenkin kertaan sillä etenemistahdilla;)
Viimenään reilun tunnin ruuhkaisessa kaupungissa etenemisen jälkeen päästiin vauhtiin suuntanamme Marne-La-Vallee niminen melkoisen uusi kaupunki Pariisin välittömässä läheisyydessä. Mittari näytti 28 lämpöastetta ja kun illan tunteina lopulta perille päästiin ja saatiin focus parkkihalliin niin kylmä olut hotellin aulabaarissa tuli todellakin tarpeeseen!
Majoitus kahden yön ajaksi me oltiin buukattu Tulip Inn hotellista, joka on jollain lailla kytköksissä 5minuutin junamatkan päässä sijaitsevan Disneyland Parisin kanssa.
Torstainen herätys koitti meille yllättäen aamusta anivarhain ja pyytämättä sillä meidän kanssa samassa kerroksessa majoittuneet japanilaisturistit olivat harmiksemme jalkeilla jo heti kukonlaulun aikaan ja käytävällä herättelivät toinen toisiaan äänekkäästi, koputellen ja iloiseen tyyliinsä kuulumisia huudellen. Ja niinkuin usein on voinut havaita, niin tälläkin kertaa kyseessä oli varsin suuri porukka ja volyymit luonnollisesti sen mukaiset;)
Hotellin aamiainen, joka itselleni on se juttu jota suuresti arvostan, ei juurikaan tässä Tulip Inn:ssä vakuuttanut mutta sen voimalla sitä kuitenkin torstaina lähdettiin innokkaana kohti Disneyland Parisia!
Kolmasluokkalaisella oli vaikeuksia pysyä nahoissaan jo aamutoimien aikaan eikä ne muuten aikoihin ole sujuneet noin vauhdikkaasti kun tuona torstaiaamuna! Hotellin vieressä sijaitsevalla rautatieasemalla hypättiin junaan joka tosiaan noin 5 minuutin ajon päätteeksi jätti meidät suoraan Disneyn porttien tuntumaan. Pikaisen turvatarkastuksen jälkeen päästiinkin suoraan puiston alueelle suuremmin jonottamatta sillä olimme tilanneet sisäänpääsyliput netistä hyvissä ajoin etukäteen aikanaan jo Collioureen sillä siinä säästi jokusen lantin eikä liput ole kuitenkaan sidottuna mihinkään tiettyyn päivään. Todella jouheva systeemi. Kahden aikuisen ja yhden lapsen päivätikettien hinnaksi tuli tällä systeemillä yhteensä 170e ja lipulla pääsee myös Disneyn studioalueelle.
Helteinen päivä Disneyssä vierähti todella vauhdilla ja kyllä sitä vaan edelleenkin jaksaa ihmetellä tuon alueen massiivista kokoa ja upeaa toteutusta, ihan mieletön paikka! Samikin selvisi loppujen lopuksi ehjin nahoin ja suht hyvävoimaisena ulos tuosta järjettömän paljon ihmisiä vetävästä huvipuistosta. Sami ei voi nimittäin sietää ensinnäkään jonottamista, yleensäkään huvipuistoalueita, sillä kouvolan tykkimäkikin on liikaa, eikä hän pidä varsinkaan niistä ympäriinsä veivaavista laitteista joihin tiesi nyt ainakin muutaman kerran joutuvansa sillä tämä päivä oli kolmasluokkalaisen kohokohta niin eihän se auttanut Saminkaan muu kuin mukautua;)
Oikein antoisan hellepäivän päätteeksi kun illalla viimein hotellille palattiin niin kolmasluokkalainen viritti välittömästi uimalasit silmille ja hyppäsi lilluttelemaan lämpimään vaahtokylpyyn. Me puolestamme Samin kanssa alettiin pähkäilemään reittisuunnitelmaa perjantaita ja viikonloppua ajatellen jotta tiedetään taas että mikä suunta, mikä maa ja mikä valuutta seuraavaksi.
Colliouresta lähdettiin liki viikko sitten ja jo tutuksi tullut ranskan kieli on tähän asti ollut vahvasti läsnä meidän arjessa. Perjantaina meidän on viimein aika hyvästellä Ranska joksikin aikaa, mutta ranskan kielen ympäröimänä me saadaan olla ehkä vielä jokunen tovi:D
Aurinkoa viikonloppuun!

Kohteessa Saint Malo!

Sunnuntaina me lähdettiin Nantesista aamupäivällä vauhdikkaasti etenemään kohti Atlantin rantaviivaa päätyen lopulta noin kolmen tunnin ajon jälkeen tänne Bretagnen alueella sijaitsevaan noin 50000 asukkaan merenranta kaupunkiin Saint Maloon.
Saapuessamme muurien ympäröimään vanhaan kaupunkiin vettä satoi ja tuuli vihmoi mittarin näyttäessä vilpoisat 13 astetta. Me oltiin varattu majoitus kolmen yön ajaksi jo hyvissä ajoin etukäteen tästä Ibis-ketjuun kuuluvasta All Seasons hotellista josta saatiinkin ihan kelpo perhehuone.
Auton pysäköinti täällä hoituu niin, että me jätetään focus vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle, kuitenkin hotellin läheisyyteen yleiselle parkkialueelle jossa tuntihinta on 1.10e klo 9-19 välisenä aikana. Yötunneista ei onneksi veloiteta.
Kaupunki on meille tosiaan entuudestaan tuttu muutamien vuosien takaa kun autoiltiin pitkin poikin ranskan rannikkoa parin viikon ajan ja nimenomaan tämä paikka valtavine vuorovesi- ilmiöineen, upeine linnoituksineen ja karun näköisien mutta kuitenkin viehättävine kivitaloineen jäi mieleen sillä ajatuksella että tänne voisi tulla uudelleenkin. Malo on mielestäni valtavan kaunis ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka joka toisaalta huokuu tuttua ranskaa yhdistettynä vahvasti vanhaan brittiläiseen tunnelmaan. Näillä seutuvilla saa jo palveluakin monin paikoin englanniksi, toisin kuin esimerkiksi Colliouressa, ja sitä kuulee myös runsaasti puhuttavan eikä ihme, sillä esimerkiksi brittejä täällä käy melkoisesti jo ihan kaupungin sijainnin puolesta. Ranska matkailumaana voi tarjota reissaajalle todella monipuolisesti nähtävää ja koettavaa kun on liikkeellä avoimin mielin ja huomioi sen että Ranska pitää sisällään todella paljon muutakin kuin Pariisin ja rivieran rantahietikon;)
Sunnuntai-iltaa me vietettiin täällä pitkälti huoneessa huilaillen. Ulkona sateessa pistäydyttiinkin ainoastaan pikaisella ruuanhakureissulla. Kolmasluokkalainen viihtyi oikeinkin hyvin tv:n ääressä sillä hotellin runsas kanavavalikoima pitää sisällään myös disney channelin, eli ei vapaa-ajan ongelmia!
Maanantaina aamiaisen jälkeen käytiin ensin rannalla kävelemässä ihastellen näkymiä laskuveden aikaan ja tutkailtiin linnakkeen ympärillä olevassa kivikossa oleviin vesipoukamiin vuoroveden myötä jääneitä mereneläviä. Kolmasluokkalaisen taskuista löytyikin reissun päätteeksi melkoisen monta toinen toistaan upeampaa simpukankuorta joita sitten lavuaarissa pestiin valmiiksi kotiinkuljetusta varten.
Iltapäivällä otettiin vielä auto alle ja lähdettiin ajelemaan lähiseuduille rannikkoa pitkin maisemia katsastamaan ja välillä lyötiin auto parkkiin kun löydettiin jotakin mielenkiintoista jota käytiin sitten jalkapatikassa lähemmin tutkailemassa.
Huvittavaa oli kuulla että kaiken tämän viimeaikaisen tien päällä olemisen ja autossa istumisen jälkeen kolmasluokkalainen edelleenkin tuumasi tykkäävänsä autoilusta!
Kahvi- ja jätskitauko pidettiin Cancalessa jonka liepeillä me Samin kanssa pistettiin merkille varsin paljon toiminnassa olevia perinteisiä b&b paikkoja ja myytävänä olevia kiinteistöjä jotka soveltuisi vallan mainiosti sen tyyppisen toiminnan pyörittämiseen. No, se iltapäiväinen reissu menikin sitten oikein mukavissa merkeissä haaveillen sellaisen hankkimisesta;) Unelmointihan on siitä mukavaa puuhaa että ensinnäkään se ei maksa mitään ja itse olen vakaasti sitä mieltä että kyllä sitä ihmisellä pitää jonkinsorttisia haaveita olla jos ikuna meinaa mitään saavuttaa. Itseasiassa tämäkin reissu jolla me parasta aikaa ollaan, sai aikanaan alkunsa täysin pähkähullusta haaveesta, joka sitten kuukausien myötä vähitellen jalostui lopulta toteutuskelpoiseksi ideaksi.
Tiistaina me vietettiin päivää ihan tässä kylällä kapeilla kujilla kuljeskellen, rannassa käyskennellen ja liki pari tuntia hurahti siinä kun ihan vaan istuskeltiin auringosta nautiskellen pienellä puistoalueella samalla kun odoteltiin pienen turistijunan ("le petit train saint malo") lähtöä seuraavalle kierrokselleen johon me sitten hypättiin kyytiin. Puolen tunnin mittainen ohjattu kaupunkikierros englanniksi ja ranskaksi selostettuna oli erityisesti kolmasluokkalaisen mieleen!
Tiistaina me kyllä katsasteltiin mahdollisuutta lähteä päiväretkelle Jerseyn saarelle, jonne Malosta on meriteitse vain reilun tunnin matka, mutta se tyssäsi lopulta hintapolitiikkaan. CondorFerriesin taksojen mukaan kahden aikuisen, lapsen sekä auton kuljettaminen mennen tullen olisi tullut kustantamaan 330e..
Tiistai-iltana kolmasluokkalainen halusi vielä käydä ottamassa muutaman kierroksen paikallisessa karusellissa jonka jälkeen kello näyttikin jo sen verran että ranskassakin saa ravintolasta ruokaa joten kiireellä vatsat kurnien läheiseen pitseriaan nauttimaan yhdistetty päivällinen sekä iltapala!
Keskiviikkona taas kamat kasaan ja matka jatkukoon. Bretagnen seudulle taas heipat joksikin aikaa ja nokka kohti isoa Cityä!!