Pääsiäinen selätetty ja Suomi-vieraita odotellessa!

Huhhuh ja herkkuja sulatellessa! Pääsiäinen saatiin täälläkin pakettiin ja taas ollaan monenmoista kokemusta rikkaampana tämänkin juhlan jäljiltä!
Pitkäperjantain messusta ja kulkueesta bloggeriin postatut kuvat eivät tee oikeutta sille hiuksia nostattavalle tunnelmalle joka paikan päällä koettiin. Ensialkuun kulkueen huputetut jäsenet siunattiin alttarilla jonka jälkeen kellon lähestyessä iltayhdeksää pitkä letka lähti etenemään läpi kylän tunnelmaan sopivan musiikin ja pitkänä litaniana lueteltavan messun saattelemana. Illan pimeydessä täysikuun ja muutamien katuvalojen valaistaessa tuo kaiuttimista kuuluva messu kuulosti jopa hieman pelottavalta.
Sen verran olin ymmärtävinäni että messun yhteydessä siunattiin kaikki mahdollinen lähikyliä myöten ja huomioitiin myös ne jotka eivät usko kuin itseensä. Vaikuttava tapahtuma.
Pääsiäisviikonloppua vietettiin varsin leppoisasti herkuista sekä auringosta nauttien niinkuin asiaan kuuluu. Hauska yllätys meille oli se, että postimies kulki sekä perjantaina että lauantaina välittämättä siitä että nyt vietettiin niinkin suurta juhlaa kuin pääsiäinen. Me ollaan oltu täällä jo kuukauden verran ymmärtämättä sitä että postia tulee luukkuun lauantainakin jos on tullakseen;)
Asiaan piti tietysti perehtyä edes hitusen kun kerran jäi mielen päälle ihmetyttämään ja siten selvisi että kirkko ja valtio ovat täällä täysin erillään toisistaan kunnioittaen tällä kaikkia olemassa olevia uskontoja sekä niitä joilla ei ole uskonnollista vakaumusta suuntaan taikka toiseen.
Maanantaina oli täällä se varsinainen "pyhä" josta Suomessa kärsitään pääsiäisen aikaan useampana päivänä. Käytännössä täällä pienimmät putiikit ja paikat pitivät kyllä luukkunsa kiinni koko päivän mutta esimerkiksi paikallinen marketti Carrefour oli avoinna 9-13 välisen ajan joten ruokatarvikkeittakin oli saatavilla niitä tarvitseville.
Me päätettiin sitten lähteä pääsiäisretkelle tuolloin maanantain kunniaksi ja Sami oli asiaan etukäteen perehdyttyään jo päättänyt meille reissukohteenkin! Auto alle ja eväkset kassissa lähdettiin etenemään aurinkoisessa säässä kohti maaseutua ja Canigoun vuoriston suojissa sijaitsevaa Corsavyn kylää. Tässä pyreneillä sijaitsevassa kylässä on reilut parisataa asukasta joten voitte varmasti kuvitella sen reaktion kun jouduimme ( allekirjoittaneen) vessahätään vedoten pysähtymään ja poikkeamaan kylän "ravintolaan" ja jolloin henkilökunta meidän keskinäistä jutustelua kuunneltuaan kysyi vilpittömästi ihmetellen että mitä kieltä me keskenämme oikein puhumme... Vastauksen saatuaan kolme madamea jäivät asiaa siunailemaan siihen ruokasaliin sillä yhdellä heistä oli pieni käsitys siitä kuinka " kaukaa pohjoisista oloista" me ollaan tultu;)
Mutta tällä reissulla päästiin nauttimaan mielestäni Pyreneiden parasta antia upeiden maisemien keskellä. Kapeaakin kapoisemmat serpenttiinitiet ja jyrkänteet saivat ajoittain meidän takapenkkiläiset voimaan pahoin mutta matka jatkui kohti lumisia huippuja. Ne todella näytti olevan käden ulottuvilla mutta vaikka me lopulta jäätiin noin 1,7 km: n korkeuteen Bateren reissumajalle niin lunta ei silti päästy käsin koskettelemaan, se oli kyllä siinä muutaman huipun päässä ja silti niin kaukana!
Me huomioitiin ihastellen siellä valtavasti perhosia ja lähes puolikesyjä sisiliskoja jotka kokonsa puolesta kävisi suomalaisesta kyynpoikasesta, yög mitä niljakkeita!
Takaisin tullessa jouduttiin harjoittamaan hieman lammaspaimenen virkaa kun tielle ajautuneet määkijät valtasivat osan muutoinkin kapeasta ajoradasta. Siellä oli varmasti yksi vuoden hauskimmista hetkistä tarjolla sille oikealle paimenelle joka sitä satapäistä laumaa kenties jossakin pusikon katveessa vahti kun me suomalaiset lyötiin auto tien varteen parkkiin ja ruvettiin keskustelemaan lampaiden kanssa, niiden kielellä tietenkin;)
Kolmasluokkalainen ryntäsi tietysti laumaa kohti ja yritti ottaa kiinni edes yhtä niistä söpöläisistä jotta saisi tälläisen "syppöön" mutta hyvin oli lampaat koulutettu niinkuin aiemmin huomioimassamme liikennemerkissä sanottiin että etäisyys eläimiin täytyy pitää 10 metrissä ja ihan pitivät eläimet itse huolen siitä ettei lähemmäs päästä;)
Tältä reissulta alkuillasta palatessamme takaisin Collioureen etsimme tuttuun ( ja rasittavaan) tapaan autollemme paikkaa mutta koska oltiin vielä pyhän alkuillan tunneissa ja kylässä riitti käypäläisiä niin jouduimme ajamaan muutaman kiekan kylä läpi ennenkuin huomattiin että ns " vakiopaikkamme" pääkadun varresta oli vapautunut, Jee!
Valuttiin tietysti vauhdilla ruutuun ja edessämme olevasta audista noussut pariskunta reagoi meidän näkemiseen naurahtaen ja toisilleen vilkkaasti keskustellen. No me tietty heti autossa ensialkuun alettiin keskenämme spekuloimaan että joku ongelmahan tässä vähintään on ja puolustusasemiin ruvettiin valmistautumaan ihan huomaamattamme. Autosta ulos päästyämme mies tulikin heti juttusille ja oikein kohteliaasti kysyi puhummeko englantia! Tähän heti myöntävästi vastattuamme meille selvisi että he olivat meidät taas kerran nähtyään olleet ihan ällistyneitä siitä että "suomiauto" saa aina sen saman parkkipaikan joka on siis heidän omansa perässä. Mies totesikin että me ollaan heidän mielestään kylän onnekkaimmat ihmiset kun kaikista näistä ihmisistä, lukuiset käypäläiset mukaanlukien me saadaan aina se sama paikka ja tätä he ovat kuulemma vaimonsa kanssa viikkotolkulla ihmetelleet kun siinä vieressä asuvat!
Parkkipaikkapolitiikka täällä tosiaan meidän näkökulmasta mättää ja vaikka nyt jo tosin ollaan omaksuttu hiukan toimintatapoja ja sitä kautta opittu pelaamaan niin silti on välillä ressaavaa tulla asioilta kun ei tiedä löytääkö autolle paikkaa. Tässä pääkadun ( st elme) varressa on autoille tietty määrä ilmaisia parkkipaikkoja ja maksullisia toki löytyy tuosta molemmin puolin meidän asumusta. Tähän asti ollaan aina saatu napattua maksuton paikka pääkadulta mutta kyllä se taktikointia on vaatinut. Kotiin tullessa muutama kylän läpiajelu, miniliikenneympyrän kautta takaisin ja jos epäilee jonkun lähtevän niin hätävilkut päälle ja keskelle kaistaa passiin parhaimmillaan liki kymmeneksi minuutiksi jotta mahdollisesti vapautuvan paikan saa napattua. Vierasta ehkä meille mutta arkipäivää täällä ja se ollaan huomattu että viikonloppuna autoa ei todella kannata liikauttaa ihan kevein perustein sillä väkimäärä täällä kylässä lisääntyy sisämaasta tulevien viikonloppureissaajien ansiosta ja jopa maksulliset parkit ovat tupaten täynnä!
Viikon epämiellyttävin hetki tuli koettua kun päätin tiistai aamuna hilpasta viemään kierrätystavaroita tuosta noin vaan sen kummemmin valmistautumatta. Suuri virhe sillä oikeaoppinen ranskatar ei todennäköisesti koskaan liikahda mökistään ihmisten ilmoille laittautumatta. No minä vielä kokemattomuuttani otin riskin ja lähdin niine hyvineni tukka pystyssä tien päälle aamutuimaan tietämättä että kulman takana heti naapurin madamen asunnon edessä joutuisin viralliselle esittelykierrokselle ja arvioijana olisivat rakkaan naapurimaamme Ruotsin edustajat jotka olivat madamen tuttuja parin vuosikymmenen takaa ja nyt siinä sitten oli lapset ja lapsenlapsetkin ihmettelemässä suomalaista "melkeinnaapuria"... Siitä epämiellyttävästä hetkestä ja keskustelusta jäi mieleen vain se että vanhempi rouva omistaa ison talon tältä kujalta ja nyt pääsiäisenä tämän lapsi perheineen oli tullut tänne pyhien viettoon.
Ja voitte olla varmoja että tästedes minut tullaan näkemään uloslähtiessäni vimosenpäälle edustuskunnossa niinkuin nyt kunnon ranskattaret konssanaan;)
Mutta hyviä ja odotettuja hetkiä on tiedossa nyt kun saadaan Suomi-vieraita oikein roppakaupalla tässä parin viikon ajan! Samin vanhemmat tulevat nyt torstaina viikoksi Collioureen ja heidän lähtiessään ysiluokkalainen saa seuraa koulukaverinsa tullessa tänne viikon ajaksi. Meidän seuraelämä saa siis ihan uusia ulottuvuuksia aikoihin;)
Alkuun tuntui tosi kaukaiselta se hetki kun ensimmäiset vieraat vastaanotettaisiin ja nyt kun todettiin että tässä vaiheessa todella ollaan, paniikki meinaa iskeä jos alkaa liikaa laskemaan aikaa siihen kun oma lähdön hetki Colliouresta koittaa joten lienee paras pyrkiä nauttimaan hetkestä!