El Clasico ja presidentinvaalihuumaa!

Huhheijaa kun heilahti taas yksi viikko siinä määrin lennokkaasti että meinasi blogin päivityskin jäädä kiireen jalkoihin..
Tosiaan eilen torstaina oli hyvä ja vakaa aikomus rustailla blogia taasen ajantasalle mutta päivä Barcelonassa sekä rennon letkeä autossa istuminen sinne mennen tullen tekivät tehtävänsä ja alkuillan tunteina viimein kotiin päästyä ei juuri kulkenut keho saatikka ajatus.
Eilinen Barcelonan reissu ja visiitti perinteiselle La Ramblalle olikin etukäteen suunniteltu koko porukan päiväretki samaan syssyyn kun vietiin ysiluokkalaisen vierailulla ollut luokkakaveri lentokentälle ja saateltiin Norwegianin lennolle takaisin kohti Helsinkiä! Niin se vierähti vauhdilla sekin vierasviikko ja tästä eteenpäin onkin sitten tiedossa ainoastaan väen vähenemistä kun jo reilun viikon päästä kotisuomeen lähtevälle lennolle saatellaan vielä meidän ysiluokkalainenkin pääsykokeidensa tiimoilta!!
Paikalliseen arkielämään täällä Colliouressakin on tuonut jännitystä meneillään oleva presidentinvaali ja siihen liittyvä kampanjointi joka katukuvassa näkyi meidän silmin yllättävän myöhään. Paikallisten puheenaiheet liikkuivat vahvasti aiheen ympärillä viimeiset päivät ennen vaali-iltaa ja ennakko-odotusten mukaisesti Hollande sekä Sarkozy jakoivat äänet siinä määrin tasaisesti että toinen kierros 6.5.2012 tulee olemaan ratkaiseva ja taas yksi merkittävä etappi Ranskan historiassa!
Kulunut viikko on meidän osalta mennyt pääasiassa lähimatkailua harrastaessa ja kyllä se on todettava että edelleenkin uutta ja  mielenkiintoista nähtävää riittää ja vieläpä tässä ihan käden ulottuvilla.
Pieniä päiväretkiä ollaan heitetty viikon aikana lähikyliin ja alkuviikosta pistäydyttiinkin Canet- en -Roussilloniin ihmettelemään paikallista elämänmenoa ja samalla reissulla käytiin bongailemassa flamingoja Saint Cyprienin laguunissa, tuloksetta tosin.
Site de Paulilles osoittautui mielestämme myös ihan mielettömän mukavaksi paikaksi retkeillä ja siellä pyörähdettiinkin eväiden kera pariinkin otteeseen viikon aikana. Port Vendresin ja Banyuls Sur Merin välissä sijaitseva välimeren rannalla oleva historiallinen puistoalue, jossa on ennenmuinoin toiminut dynamiittitehdas, on osa Natura 2000 suojelukohteita. Paulillesin puistoalueella on nykyään museotalo ja retkeilyyn sopivia siistejä alueita ja nämä kaikki on avattu yleisölle vuonna 2008. Kannattaa ehdottomasti pistäytyä tässä upeassa paikassa, ilmaista huvia!
Auton pysäköintiin liittyvä harmikin ollaan saatu ratkaistua Samin bongattua uudet hieman sivummalla olevat (maksuttomat) pysäköintipaikat jonne käypäläiset eivät ihan ensimmäisenä edes osaa löytää! Tämä on nyt mahdollistanut sen että me voidaan ottaa auto alle ja lähteä tien päälle viikonpäivästä taikka kellonajasta riippumatta;)
Jalkapallohuumasta ollaan saatu nauttia paikallisten matkassa viime viikonloppuna kun Solaan poikettiin katsastamaan toinen puoliaika legendaarisesta ottelusta Barcelona vs Real Madrid. "El Clasico" olikin kerännyt väkeä paikalle mielin määrin tuvan täydeltä ja istumapaikka sporttibaarissa jäi vain haaveeksi. Sami tietysti keskittyi asianmukaisesti pelitilanteen seuraamiseen ja kannustamiseen kun minä puolestani vietin aikaani siunailemalla tuota isojen miesten tunteellista omistautumista pallon perässä juoksevien miesten kannustamiseen ja erityisesti siihen että varsin monissa pöydissä jyrsittiin ottelun seuraamisen lomassa paahdettuja sekä suolattuja auringonkukan siemeniä. Asiaan ja Pipas-jyvien oikeaoppiseen nauttimistekniikkaan myöhemmin perehdyttyämme todettiin Samin kanssa että suomalainen sipsikulttuuri vaviskoon sillä suolatut auringonkukan siemenet todellakin osoittautui suunmukaiseksi! Ja vinkkinä vannoutuneelle karppaajalle että taatusti hyvä jyvä on jyrsiä, sisältää runsaasti proteiinia;)
Koululaisten elämä on tälläkin viikolla ollut hitusen kevennetympää, kiitos vierailijoiden,  mutta koulutyössä ollaan silti edetty suunnitelman mukaisesti. Ysiluokkalainen sai yllätykseksemme vielä kolmannenkin kutsun urheiluopiston pääsykokeisiin joten sillä saralla asiat ovat varsin hyvällä mallilla ja nyt pidetään peukkuja tulevien pääsykokeiden osalta jotta tärppäisi! Annetut tehtävät ja kokeet on asianmukaisesti työstetty ja nyt seuraava iso etappi ysiluokkalaisen kohdalla on varsinaiset pääsykokeet joista ensimmäiset on jo toukokuun ensimmäisellä viikolla! Sehän tietää sitä että kohta meillä tosiaankin väki vähenee kun ysiluokkalainen saatellaan jo viikon päästä sunnuntaina Barcelonaan ja Norwegianin lennolla kohti Helsinkiä, ihan ittekseen!!
Kolmasluokkalainen puolestaan sai tällä viikolla jättiyllätyksen postin välityksellä kun luokkatoverit opettajan johdolla olivat kukin kirjoittaneet perinteisen käsin kirjoitetun kirjeen jossa jokainen kertoili tärkeimmät kuulumisensa vapaamuotoisesti ja mikä mukavinta niin tosi moni poti ikävää! Aivan huikeita kuulumisia ja ajatuksia erityisesti tähän meidän kotikouluun liittyen näistä kirjeistä välittyi ja mikä parasta niin näistähän jää ikuinen muisto kolmasluokkalaiselle itselleenkin! Kirjeistä selvisi että luokan uusi, koulun remontin yhteydessä hankittu älytaulukin on ollut käytössä kun ovat meidän sijaintia paikantaneet;)
Koti-ikävä? Sitä vieläkin odotellessa eli rakkaan kollegani reissuun antamat eväkset (salmiakkisuklaa) on edelleen korkkaamatta;). Kyllä se kova paikka oli kun tällä viikolla yllättäen lyötiin lukkoon Suomeen paluupäivä kesäkuulle ja lopulta päädyttiin varaamaan lauttalippu Tukholmasta Helsinkiin. Lipun varaaminen nyt oli taloudellisesti kannattavaa sillä saatiin Siljalta Promenade hytti auton kanssa hintaan 102e! Ja Samihan ei viikkarin paatteihin astu joten tämä lienee ollut hyvä diili;) Toki Suomeen ja omaan kotiinpaluu on ollut osa suunnitelmaa alusta alkaen mutta nyt kun SE lippu on varattuna ja maksettuna tarkoittaa se myös eräänlaista eräpäivää elämälle täällä.
Ja samalla hyppyä takaisin siihen oravanpyörään...
Aurinkoista viikonloppua!

Vain vähän viiniä!

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarjolla ranskalainen "bise" ja kuinkas sitten kävikään?

Taas yksi viikko takana ja meidän elämä Colliouressa sai uusia tuulahduksia ennenkaikkea odotettujen Suomi-vieraiden sekä tietysti paikallisen arkielämän tuomien uusien ja samalla ikimuistoisten tapahtumien myötä!
Samin vanhemmat tosiaan saapuivat odotetusti kylään viime viikolla ja sen jälkeen on totisesti riittänyt vipinää sekä vilskettä innokkaan kolmasluokkalaisen toimiessa pääasiallisena kyläoppaana. Kuluneella viikolla jonkin verran viilennyt sää ja muutama sadepäiväkään ei juuri pidätellyt kun mummon ja vaarin kanssa tuli käytyä useaan kertaan läpi kylän kapoisat kujat joiden varrella on lukuisia pieniä putiikkeja ravintoloineen sekä erityisesti vaaria kiinnostavia taidegallerioita. Lasten järjestämä yllätysretki vei mummon ylös vanhalle myllylle oliivilehtojen ja viiniköynnösten katveeseen ihastelemaan kylää hieman korkeammalta. Kaikki mahdolliset aktiviteetit niin maissa kuin merellä on melkoisen tehokkaasti tullut viikon aikana koluttua erityisesti lasten ja Samin vanhempien taholta jolloin me Samin kanssa ollaan päästy hyödyntämään tarjolla olevaa aikaa kahdenkesken, melkoisen mukavata)
Viikon parhaita ja herkullisimpia hetkiä päästiin koko porukalla nauttimaan Samin kokkailujen myötä muutaman yhteisen illallisen ja aamiaisen merkeissä. Tietäähän sen että ruoka teki hyvin kauppansa ja padat tyhjeni melkoista vauhtia. Melkoista on mahtanut olla myös avoimista ikkunoista kujille kantautuva puheensorina ja ajoittainen kilpalaulanta kun tällä porukalla pitkästä aikaa nähtiin kuulumisia vaihtaen ja jolloin jokaisella on sanottavaa yhtäaikaa toisen kanssa. Aitoa katalonialaista elämänmenoa parhaimmillaan supisuomalaisten toimesta;)
Lasten koulutyö on ollut tämän viikon kevennettyä sukulaisten vierailun ansiosta jotta ovat saaneet viettää yhteistä aikaa mahdollisimman paljon.
Ysiluokkalainen työsti terveystiedon kokeen yhdenmukaisesti muiden luokkatovereidensa kanssa tiistaina ja hyvä niin että sai osaltaan kevennettyä toukokuussa olevaa koerupeamaa.
Varsin odotettua postia tipahti viimeinkin luukusta kun ysiluokkalainen sai odottamansa pääsykoekutsut kahteen urheiluopistoon!!
Sami puolestaan pääsi kuluneella viikolla viimein livenä nauttimaan jalkapallohuumasta kun he isänsä kanssa ajoivat sunnuntaina Barcelonaan paikan päälle jännäämään peliä Rcd Espanyol- Valencia. Ymmärtääkseni oli ollut kokemisen arvoinen reissu.
Oma kehitykseni salonkikelpoiseksi ranskattareksi eteni kuluneella viikolla aimo harppauksen eteenpäin kun ajauduin viimeinkin onnistuneeseen ihokontaktiin paikalliseen tapaan aitojen ranskalaisten poskisuudelmien merkeissä!
Myönnettäköön ja julkistettakoon nyt että kaikista niistä aiheeseen liittyvistä vinkeistä ja opeista, joihin olin tietenkin etukäteen perehtynyt, ei ollut minkään valtakunnan hyötyä sillä hetkellä kun "eka kerta" oli yhenäkisti varoittamatta tarjolla!
Me päätettiin tuolloin Samin kanssa pyörähtää paikallisessa sporttibaarissa Cafe Solassa jonka omistajasta on meidän täällä ollessamme pikkuhiljaa kehkeytynyt mukava hyvänpäivän tuttu ja kuulumisia on tietysti vaihdettu aina kun ollaan raitilla törmätty. Solan omistaja on aikanaan asustellut Lontoossa joten yhteinen kieli hänen kanssaan on luontevasti englanti (mikä tuo ihan mukavaa vaihtelua) ja toki tämä on omiaan helpottamaan arkipäiväistä kanssakäymistä hänen kanssaan ja rupattelua erityisesti jalkapalloon liittyen Samin kanssa.
No, tilannehan eteni siihen asti tuttuun tapaan että kyseinen omistaja tuli meidät nähdessään iloisena vastaan ja tervehti Samin ensin kätellen samalla heittäen perus "cavat" ja kuulumiset ilmoille niinkuin monasti ennenkin ja jalkapalloon liittyvää asiaa oli välittömästi siinä Samille jaettavana. Minuun päin kääntyessään ja käden ojentuessa tervehdykseen siinä samassa pienessä hetkessä aistin että mies lähtikin lähestymään koko melkoisen massiivisella olemuksellaan hymy huulilla iloisena jälleennäkemisestä tullen aina vaan lähemmäs ja lähemmäs pää hieman kallellaan. Samassa hetkessä kun tajusin mitä oli tiedossa ja tulisi tapahtumaan huomasin että olinkin jo ottanut hanakasti pakkia paetakseni tilanteesta ja seisoskelin tukevassa asennossa omaa reviiriä puolustamassa! Joku vaistomainen, taatusti tahdosta riippumaton refleksi mikä lie sai aikaan sen että minä tein tahtomattani selväksi että iholle ei ole asiaa! Voi luoja sitä hävetyksen määrää jota siinä samassa hetkessä tunsin vaikkakin tämä hyväkäytöksinen ranskalainen mies toki hoiti kiusallisen tilanteen erittäin luontevasti ja jatkoi muina miehinä jalkapallosta rupattelua samalla kun ohjasi meitä peremmälle. Pöytään päästyämme ja viimein keskenään jäätyämme tajusin että Sami ei ollut huomannut koko tilannetta ja nyt sen kuultuaan siunailtiin hetken aikaa molemmat noloina tapahtunutta ja Sami tietty löi vielä vettä myllyyn maalailemalla kauhukuvia kuinka kukaan ei tuon julkisen torjunnan myötä enää edes yritä lähestyä päinkään ja tulen siis jäämään kokonaan vaille aitoa bise:ä;)
Asiahan jäi mielen päälle ja päätin seuraavana päivänä että asia tulee hoitaa pois päiväjärjestyksestä pikimmiten jottei se nouse uhkaavaksi kynnyskysymykseksi. Reissu Solaan Samin kanssa ja muina miehinä tupaan jossa olikin tuolloin kovasti paikallisia jännittämässä mitälie-peliä minun jännittäessä seuraavaa kohtaamista hyvänpäivän tuttujen kanssa. Pian omistajan tuttu hahmo ilmestyy näköpiiriin ja tutut rituaalit tervehdyksineen vauhdikkaasti siihen alkuun ja hetkessä huomaan vaihtavani poskisuudelmat lähes rutiininomaisesti peräti kolmen henkilön kanssa samaan syssyyn, mukaanlukien Solan omistaja;)
Ohi on, been there, done that, huh!
Tyyli ja käytäntö täälläpäin vaikuttaa olevan se että vasenta poskea tarjotaan ja kaksi poskisuudelmaa riittää ainakin hyvänpäivän tuttujen ja ystävien kesken. Tällöinhän posket ainoastaan hipaisevat toisiaan vaikkakin huulet aavistuksen törröllään lähestytään ja muiskauskin saa luvan kanssa kuulua vaikka joidenkin "oppaiden" mukaan äänten päästely ei kuuluisi hyviin tapoihin. Poskisuudelmien määrä ja tyyli voivat alueittain vaihdella mikä tekee tästä ihmisten kohtaamisesta entistä haastavampaa. Samoin oman hankaluutensa tilanteen arviointiin tuo se että ei ole olemassa mitään sääntöä taikka yhteistä sopimusta siitä milloin tuttavuudessa edetään poskisuudelmien tasolle. Epäselvässä tilanteessa on paras laittaa vaan silmät kiinni, pää hiukan kallelleen ja antaa vastapuolen tehdä siirtonsa;)
Au revoir ja poskisuudellaan kun treffataan!

Pyreneiden parhautta 9.4.2012.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsiäinen selätetty ja Suomi-vieraita odotellessa!

Huhhuh ja herkkuja sulatellessa! Pääsiäinen saatiin täälläkin pakettiin ja taas ollaan monenmoista kokemusta rikkaampana tämänkin juhlan jäljiltä!
Pitkäperjantain messusta ja kulkueesta bloggeriin postatut kuvat eivät tee oikeutta sille hiuksia nostattavalle tunnelmalle joka paikan päällä koettiin. Ensialkuun kulkueen huputetut jäsenet siunattiin alttarilla jonka jälkeen kellon lähestyessä iltayhdeksää pitkä letka lähti etenemään läpi kylän tunnelmaan sopivan musiikin ja pitkänä litaniana lueteltavan messun saattelemana. Illan pimeydessä täysikuun ja muutamien katuvalojen valaistaessa tuo kaiuttimista kuuluva messu kuulosti jopa hieman pelottavalta.
Sen verran olin ymmärtävinäni että messun yhteydessä siunattiin kaikki mahdollinen lähikyliä myöten ja huomioitiin myös ne jotka eivät usko kuin itseensä. Vaikuttava tapahtuma.
Pääsiäisviikonloppua vietettiin varsin leppoisasti herkuista sekä auringosta nauttien niinkuin asiaan kuuluu. Hauska yllätys meille oli se, että postimies kulki sekä perjantaina että lauantaina välittämättä siitä että nyt vietettiin niinkin suurta juhlaa kuin pääsiäinen. Me ollaan oltu täällä jo kuukauden verran ymmärtämättä sitä että postia tulee luukkuun lauantainakin jos on tullakseen;)
Asiaan piti tietysti perehtyä edes hitusen kun kerran jäi mielen päälle ihmetyttämään ja siten selvisi että kirkko ja valtio ovat täällä täysin erillään toisistaan kunnioittaen tällä kaikkia olemassa olevia uskontoja sekä niitä joilla ei ole uskonnollista vakaumusta suuntaan taikka toiseen.
Maanantaina oli täällä se varsinainen "pyhä" josta Suomessa kärsitään pääsiäisen aikaan useampana päivänä. Käytännössä täällä pienimmät putiikit ja paikat pitivät kyllä luukkunsa kiinni koko päivän mutta esimerkiksi paikallinen marketti Carrefour oli avoinna 9-13 välisen ajan joten ruokatarvikkeittakin oli saatavilla niitä tarvitseville.
Me päätettiin sitten lähteä pääsiäisretkelle tuolloin maanantain kunniaksi ja Sami oli asiaan etukäteen perehdyttyään jo päättänyt meille reissukohteenkin! Auto alle ja eväkset kassissa lähdettiin etenemään aurinkoisessa säässä kohti maaseutua ja Canigoun vuoriston suojissa sijaitsevaa Corsavyn kylää. Tässä pyreneillä sijaitsevassa kylässä on reilut parisataa asukasta joten voitte varmasti kuvitella sen reaktion kun jouduimme ( allekirjoittaneen) vessahätään vedoten pysähtymään ja poikkeamaan kylän "ravintolaan" ja jolloin henkilökunta meidän keskinäistä jutustelua kuunneltuaan kysyi vilpittömästi ihmetellen että mitä kieltä me keskenämme oikein puhumme... Vastauksen saatuaan kolme madamea jäivät asiaa siunailemaan siihen ruokasaliin sillä yhdellä heistä oli pieni käsitys siitä kuinka " kaukaa pohjoisista oloista" me ollaan tultu;)
Mutta tällä reissulla päästiin nauttimaan mielestäni Pyreneiden parasta antia upeiden maisemien keskellä. Kapeaakin kapoisemmat serpenttiinitiet ja jyrkänteet saivat ajoittain meidän takapenkkiläiset voimaan pahoin mutta matka jatkui kohti lumisia huippuja. Ne todella näytti olevan käden ulottuvilla mutta vaikka me lopulta jäätiin noin 1,7 km: n korkeuteen Bateren reissumajalle niin lunta ei silti päästy käsin koskettelemaan, se oli kyllä siinä muutaman huipun päässä ja silti niin kaukana!
Me huomioitiin ihastellen siellä valtavasti perhosia ja lähes puolikesyjä sisiliskoja jotka kokonsa puolesta kävisi suomalaisesta kyynpoikasesta, yög mitä niljakkeita!
Takaisin tullessa jouduttiin harjoittamaan hieman lammaspaimenen virkaa kun tielle ajautuneet määkijät valtasivat osan muutoinkin kapeasta ajoradasta. Siellä oli varmasti yksi vuoden hauskimmista hetkistä tarjolla sille oikealle paimenelle joka sitä satapäistä laumaa kenties jossakin pusikon katveessa vahti kun me suomalaiset lyötiin auto tien varteen parkkiin ja ruvettiin keskustelemaan lampaiden kanssa, niiden kielellä tietenkin;)
Kolmasluokkalainen ryntäsi tietysti laumaa kohti ja yritti ottaa kiinni edes yhtä niistä söpöläisistä jotta saisi tälläisen "syppöön" mutta hyvin oli lampaat koulutettu niinkuin aiemmin huomioimassamme liikennemerkissä sanottiin että etäisyys eläimiin täytyy pitää 10 metrissä ja ihan pitivät eläimet itse huolen siitä ettei lähemmäs päästä;)
Tältä reissulta alkuillasta palatessamme takaisin Collioureen etsimme tuttuun ( ja rasittavaan) tapaan autollemme paikkaa mutta koska oltiin vielä pyhän alkuillan tunneissa ja kylässä riitti käypäläisiä niin jouduimme ajamaan muutaman kiekan kylä läpi ennenkuin huomattiin että ns " vakiopaikkamme" pääkadun varresta oli vapautunut, Jee!
Valuttiin tietysti vauhdilla ruutuun ja edessämme olevasta audista noussut pariskunta reagoi meidän näkemiseen naurahtaen ja toisilleen vilkkaasti keskustellen. No me tietty heti autossa ensialkuun alettiin keskenämme spekuloimaan että joku ongelmahan tässä vähintään on ja puolustusasemiin ruvettiin valmistautumaan ihan huomaamattamme. Autosta ulos päästyämme mies tulikin heti juttusille ja oikein kohteliaasti kysyi puhummeko englantia! Tähän heti myöntävästi vastattuamme meille selvisi että he olivat meidät taas kerran nähtyään olleet ihan ällistyneitä siitä että "suomiauto" saa aina sen saman parkkipaikan joka on siis heidän omansa perässä. Mies totesikin että me ollaan heidän mielestään kylän onnekkaimmat ihmiset kun kaikista näistä ihmisistä, lukuiset käypäläiset mukaanlukien me saadaan aina se sama paikka ja tätä he ovat kuulemma vaimonsa kanssa viikkotolkulla ihmetelleet kun siinä vieressä asuvat!
Parkkipaikkapolitiikka täällä tosiaan meidän näkökulmasta mättää ja vaikka nyt jo tosin ollaan omaksuttu hiukan toimintatapoja ja sitä kautta opittu pelaamaan niin silti on välillä ressaavaa tulla asioilta kun ei tiedä löytääkö autolle paikkaa. Tässä pääkadun ( st elme) varressa on autoille tietty määrä ilmaisia parkkipaikkoja ja maksullisia toki löytyy tuosta molemmin puolin meidän asumusta. Tähän asti ollaan aina saatu napattua maksuton paikka pääkadulta mutta kyllä se taktikointia on vaatinut. Kotiin tullessa muutama kylän läpiajelu, miniliikenneympyrän kautta takaisin ja jos epäilee jonkun lähtevän niin hätävilkut päälle ja keskelle kaistaa passiin parhaimmillaan liki kymmeneksi minuutiksi jotta mahdollisesti vapautuvan paikan saa napattua. Vierasta ehkä meille mutta arkipäivää täällä ja se ollaan huomattu että viikonloppuna autoa ei todella kannata liikauttaa ihan kevein perustein sillä väkimäärä täällä kylässä lisääntyy sisämaasta tulevien viikonloppureissaajien ansiosta ja jopa maksulliset parkit ovat tupaten täynnä!
Viikon epämiellyttävin hetki tuli koettua kun päätin tiistai aamuna hilpasta viemään kierrätystavaroita tuosta noin vaan sen kummemmin valmistautumatta. Suuri virhe sillä oikeaoppinen ranskatar ei todennäköisesti koskaan liikahda mökistään ihmisten ilmoille laittautumatta. No minä vielä kokemattomuuttani otin riskin ja lähdin niine hyvineni tukka pystyssä tien päälle aamutuimaan tietämättä että kulman takana heti naapurin madamen asunnon edessä joutuisin viralliselle esittelykierrokselle ja arvioijana olisivat rakkaan naapurimaamme Ruotsin edustajat jotka olivat madamen tuttuja parin vuosikymmenen takaa ja nyt siinä sitten oli lapset ja lapsenlapsetkin ihmettelemässä suomalaista "melkeinnaapuria"... Siitä epämiellyttävästä hetkestä ja keskustelusta jäi mieleen vain se että vanhempi rouva omistaa ison talon tältä kujalta ja nyt pääsiäisenä tämän lapsi perheineen oli tullut tänne pyhien viettoon.
Ja voitte olla varmoja että tästedes minut tullaan näkemään uloslähtiessäni vimosenpäälle edustuskunnossa niinkuin nyt kunnon ranskattaret konssanaan;)
Mutta hyviä ja odotettuja hetkiä on tiedossa nyt kun saadaan Suomi-vieraita oikein roppakaupalla tässä parin viikon ajan! Samin vanhemmat tulevat nyt torstaina viikoksi Collioureen ja heidän lähtiessään ysiluokkalainen saa seuraa koulukaverinsa tullessa tänne viikon ajaksi. Meidän seuraelämä saa siis ihan uusia ulottuvuuksia aikoihin;)
Alkuun tuntui tosi kaukaiselta se hetki kun ensimmäiset vieraat vastaanotettaisiin ja nyt kun todettiin että tässä vaiheessa todella ollaan, paniikki meinaa iskeä jos alkaa liikaa laskemaan aikaa siihen kun oma lähdön hetki Colliouresta koittaa joten lienee paras pyrkiä nauttimaan hetkestä!

Good Friday in Collioure 2012

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pääsiäisen vastaanottoon!

Taas yksi (ja meille neljäs!) viikko Colliouressa alkaa olemaan siinä pisteessä että viikonloppu on käsillä. Ääneen todettiinkin tässä kuluneella viikolla ettei olla koskaan aiemmin oltu näin pitkää aikaa poissa omasta kotoa ja silti itsestä tuntuu ettei siitä suomesta lähdöstä nyt niin kovin kauaa ole.

Viikko on hurahtanut oikeinkin mukavissa merkeissä pääsiäistä odottaen ja siihen paikalliseen tapaan valmistautuen.Paikallista elämänmenoa ollaan päästy ihmettelemään ja ihastelemaan aitiopaikalta aina niin ystävällisen naapurin Madamen opastuksella. Hän on todella ottanut sydämenasiakseen sen ettei me missään tapauksessa jäätäisi paitsi mistään paikallisesta juhlatohinasta!Paikalliset koululaiset ovat parhaillaan kahden viikon mittaisella kevätlomalla joka ajoittuu aina tähän pääsiäiseen. Meidän oman Suomi-koulumme oppilaat ovatkin tehneet tämä huomioonottaen kevennettyä työviikkoa ajatuksella " maassa maan tavalla".Paikallinen valtauskonto katolilaisuus sanelee käytännössä arjen sekä pyhän ja erityisesti nyt lähestyvä pääsiäinen onkin yksi suurimmista näkyvistä juhlista siihen kuuluvine traditioineen.Pääsiäinen näkyy kaikkialla paikallisissa marketeissa, kadunvarsikojuissa ja erityisesti näissä herkuistaan tunnetuissa suklaapuodeissa;)Puotien hyllyt pursuavat toinen toistaan herkullisempia luomuksia pääsiäisnoidista meren eläviin ja tietysti niihin asiaan kuuluviin kelloihin jotka kaikki on luonnollisesti laatusuklaasta työstetty.Suklaiset kellothan kuvastavat sitä ominta katolilaista pääsiäisuskomusta jota täällä lapsille kerrotaan. Tarinan mukaan kirkonkellot lentävät kiirastorstaina Roomaan Paavin siunattavaksi ja varhain sunnuntaiaamuna kellojen palatessa takaisin Ranskaan ne tiputtelevat suklaamunia lasten löydettäviksi.Monin paikoin kaupungit ja kylät järjestävätkin leikkipuistoissa lapsille pääsiäisenä herkkujen etsintätuokioita.Omat suklaavarastot ollaankin täydennetty hyvissä ajoin tässä kuluneen viikon varrella ja muutamat "laatuluomukset" mukaanlukien asiaan kuuluva suklaakello haettiinkin Olivierin puodista;)Pääsiäisostokset käytiin säästömielessä hankkimassa Espanjan puolelta meille jo tutuksi tulleesta La Jonquerasta. Kotiin päin lähtiessä auto olikin lastattu taas kerran lukuisilla pesuaineilla, säilykkeillä, juustoilla, leikkeleillä, appelsiineilla ja suolaisilla että makeilla herkuilla joista varmasti riittää pitkälti yli pyhien. Ruokamarketin yläkertaan pikaisesti eksyttyämme löysimme tarjouksessa olevia matkalaukkuja ja aikamme niitä räplättyämme päädyimme tekemään harkitun heräteostoksen hintaan 25e;). Viikkoa ollaan vietetty pääsiäisvalmisteluiden lisäksi liikuntapainotteisemmin ja hyödynnetty nyt viime viikkoa vilpoisampia kelejä tramontanen puhaltaessa reippailemalla lähiseudulla ja vuoren rinteillä.Alkuviikosta lähdettiin porukassa kipuamaan ylös Elmen huipulle johtavaa rinnettä ja matkalla törmäsimme varsin hellyttäviin otuksiin kun reitin varrelta bongasimme lauman aaseja joukossaan yksi muuli (jota me aikuiset ensialkuun kutsuimme hevoseksi). Silmät hämmästyksestä levällään kuuntelimme epäuskoisena kolmasluokkalaisen luennointia aaseista ja muuleista sekä erityisesti niiden eroista. Kotiin päästyämme turvauduimme (taas kerran) internetin ja erityisesti wikipedian ihmeelliseen maailmaan todetaksemme että lapsemme tiesi sen mitä vanhemmat eivät olisi uskoneet tämän tietävän. No, tästä kohtaamisesta virinneen keskustelun myötä viimeistään me kaikki ollaan nyt enemmän tietoisia aasien historiasta, käyttötarkoituksesta sekä muulin ja muuliaasin eroista eli ei turha reissu alkuunkaan!Keskiviikko vierähti epävakaisessa säässä ja me päätettiin tehdä vapaamuotoinen luokkaretki kylässä, eli käytännössä meidän naapurissa olevaan linnaan Chataeu Royaliin. Linnan pihapiirissä ollaan pyöritty viikkotolkulla ja nyt viimein vähän kuin sattumalta ajauduttiin sisätiloihin sadetta pitämään ja kyllä kannatti ajautua. Sisäänpääsymaksu 4e aikuisilta ei ollut kummoinen kun linnassa ja sen sisäpihalla sai aikaa kulumaan melkoisesti ihastelemalla sisätiloissa olevaa hieman erilaista taidenäyttelyä ja pihalla olevia alkuperäisiä tykkejä kuulineen sekä ajanmukaisine vempaimineen. Siinä me yritettiin perässä pysyä kun kolmasluokkalainen etsi epätoivon vimmalla sitä kuuluisaa linnantornia, joka siis tulee löytyä jokaisesta oikeasta linnasta, jossa prinsessa aikanaan odotti prinssiä tulevaksi;).Viikon kohokohta omalla kohdallani on ollut ehdottomasti patonkipuodin myyjättäreltä saatu positiivinen palaute ranskan kielen ja ääntämyksen osalta! Pessimisti ajatelkoot sen olevan vain osa paikallista kohteliaisuutta ja kenties kuuluvan tapoihin kehua vierasta mutta minä otan ilolla vastaan kaiken sen hyvän mitä täältä saa ja kyllä se positiivinen elämänasenne on ehdottomasti yksi niistä!Joyeuses Paques!

Bon Appétit-hetkiä viikkojen varrelta!

Eka illallinen ja tarjolla spagettibolognese, nam!

Petit dejeneur

Tomaattinen munakoisovuoka a´la sam

Parsa-sitruunarisottoa Samin tyyliin!

Tapaslihapullat tomaattikastikkeessa.

Kana-chorizopaellaa Samin tyyliin.

Maittavaa valkopapukeittoa!

Pitsaperjantaina Samin tuotoksista nauttien!

Merques makkaraa dijonilla kyytipoikana taboulleh,nam!

Valkoista parsaa sitruuna-minttuvoin kera.

Päiväcappucino St Elmessä;)