Kotona

Näin se vaan on todettava tämä karu fakta että kotona ollaan ja että kulunut viikko täällä kotipuolessa on mennyt varsin joutuisasti pakollisia käytännön asioita hoidellessa.
Sunnuntaina tosiaan suunnistettiin muutamien mutkien kautta Nyköpingista kohti Tukholmaa Siljan satama-alueelle jonka laitamilla olleet matkantekoa hidastaneet tietyöt saivat pulssin hetkellisesti kohoamaan ihan meillä kaikilla opasteiden ollessa varsin sekavat.
Laivaan kuitenkin ehdittiin ajallaan mutta kieltämättä mielessä kävi se, että kuinkahan moni viimetipan reissaajista jäi kyydistä satama-alueen ruuhkiin juuttuessaan..?
Laivamatka Tukholmasta Helsinkiin sujui alkuun varsin joutuisasti kun kävimme illan edetessä ensin syömässä ja sitten tanssiravintolan puolella seuraamassa viidakkokirjaan perustuvaa hauskaa koko perheen musiikkiesitystä jonka päätteeksi innostuimme vielä pistämään jäljellä olevat kolikot likoon laivan pelihuoneessa;)
Hyttiin päästyämme ja nukkumaan asettuessamme jouduimme tosin heti alkuunsa heittämään hyvästit rauhaisille yöunille sillä melko leppoisasta merenkäynnistä huolimatta hytissä ryskyi ja paukkui. Seinissä ja sängyissä ilmeisesti osin irti olevat metallikiinnikkeet pitivät melkoista meteliä ja viimenään saavutettu uni paukkeen siivittämänä oli varsin kevyttä. Sitä väsymyksestään huolimatta alitajunnassaan odotti vain aamua ja herätyskellon armahtavaa pirinää.
Aamu Helsingissä valkeni maanantaina aurinkoisena mutta varsin viileänä vuodenaikaan nähden ja kotimatka kohti suurkouvolaa sujuikin leppoisasti Suomen sääolosuhteita siunaillessa.
Heti kotikulmille päästyämme päätimme ajaa lähikaupan kautta suoraan paikalliseen postikonttoriin noutamaan kahden viikon takaiset keräilyssä olleet postimme. Viimenään kotiin päästyämme vastassa olikin varsin mieluinen yllätys kun pääsimme suoraan tien päältä herkkuja notkuvaan kahvipöytään! Tarjolla olleet mummon valmistama sima ja munkit mahdollistivat meille yhenäkisti myöhäisen vapun vieton ja tämä olikin erityisen mieluinen ylläri kolmasluokkalaiselle! Jälkkärinä olleesta muhkeasta kinuskikermakakusta riitti maistiaisia myös tonttinaapureillemme jotka olivat jaksaneet pätkäistä meidän pihanurmen alkukesästä, suuri kiitos siitä!
Kotiinpaluu sai aikaan varsin ristiriitaisia tunteita, jotka heräsivät jo parin viikon mittaisella kotimatkalla ja jotka osittain mylläävät edelleenkin. Ihana on nähdä täällä olevia rakkaita ihmisiä mutta kuitenkin on valtava kaipuu sinne minkä koki myös vahvasti omakseen.
Elo ja meidän perusarki Colliouressa oli ihan tavallista mutta meille kuitenkin niin erityistä ja ainutlaatuista ettei sitä voi oikeastaan sanoin kuvailla taikka kuvitella saavuttavansa sitä täällä.
Ympäristö, upea luonto ja ystävälliset ihmiset tekivät sen mitä me jäätiin Colliouresta kaipaamaan.
Kuusankoskelle saavuttaessa me voitiin taas nähdä tuo jo ennestään tutuksi tullut epäsiisti ympäristö ja joukkio reilusti päälle kolmekymppisiä pilottitakkisia miehiä jotka aurinkoisesta päivästä huolimatta verhoutuivat tyylilleen uskollisena tuohon niin tyylittömään teinihirmun unelmauniformuun korkeintaan vaivautuen käärimään takkinsa hihat helteestä huolimatta. Tervetuloa Kuusaalle;)
Pari ensimmäistä yötä kotiin paluun jälkeen omassa sängyssä nukkuessa meni meiltä molemmilta, Samilta sekä minulta todella levottomasti havahtuen aika ajoin ihmettelemään että missä ihmeessä sitä oikein ollaan. Colliouresta lähtiessämme me oltiin kuitenkin tien päällä 16 päivää yöpyen noin kymmenessä eri hotellissa ja tämäkin lienee omiaan aiheuttamaan tiedostamatonta pientä stressiä joka mahdollisesti kotiin palatessa on nyt alkanut toivottavasti helpottamaan...
Nyt meillä tosiaan aletaan hiljalleen valmistautumaan siihen että suomiarki alkaa ja työt kutsuu. Sami palaa työnsä ääreen jo tulevana maanantaina minun viettäessä vuorotteluvapaatani vielä heinäkuun alkuun saakka, ihanaa!
Collioure koettu. Kannattiko?
Todellakin kannatti ja kaikki tämä koettu oli ehdottomasti hintansa arvoista sekä kaiken sen vaivannäön väärtti!
Kokemuksesta voin myös sanoa että koti on todellakin siellä missä syntyvät parhaat muistot!
Me lähdettiin tähän omaan unelmareissuumme toiveita täynnä mutta kuitenkin avoimin mielin. Se todellakin kannatti sillä loppujen lopuksi me saatiin enemmän kun edes uskallettiin odottaa. Me suunniteltiin tätä reissua yhdessä lähes vuoden ajan ja vierailtiin lukemattomia kertoja netin kautta niillä poluilla ja kujilla joilla sittemmin oikeasti kuljettiin. "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pitää varsin hyvin paikkansa! Meitä varoiteltiin siitä että tylsiä hetkiä tulee taatusti ja koti-ikäväkin iskee. Näin ei käynyt. Matkaan otettua, niihin "tylsiin hetkiin" varattua Menolippu- peliä ei yllättäen avattu kertaakaan.
Suuri kiitos meitä tukeneille! On ollut todella kannustavaa huomata että lukuisat tutut, tuntemattomat ja kylänmiehet ovat tietyllä tapaa olleet meidän mukana ja kokemassa tätä reissua ja "meidän Colliourea" tämän blogin välityksellä. Jokainen näistä tähän mennessä liki 3000:sta vierailusta blogissani on innostanut itseäni kirjoittamaan lisää ja siten mahdollistanut myös sen, että tästä upeasta ajanjaksosta meidän elämässä jää omanlaisensa päiväkirja itsellenikin!
Hyvillä mielin siis hypätään taas siihen tuttuun arkeen ja oravanpyörään mutta tämän onnistuneen kokemuksen siivittämänä me voidaan hyvällä omalla tunnolla todeta että me todellakin ollaan riittävän hyvä tiimi haaveilemaan jo seuraavasta reissusta jonnekin;)
Jaana S.

Kohti Tukholmaa!

Perjantaina kun Odensesta lähdettiin jatkamaan matkaa kotiinpäin niin itselläni oli ikävä tunne siitä että orastava flunssa uhkaa lähteä kotiinviemisiksi Tanskanmaalta ja niinhän siinä sitten kävikin että matkan edetessä tunne vahvistui samanaikaisesti tukalammaksi muuttuvan olon kanssa. Kurkkukivun ja vetämättömän olon siivittämänä saavuimme perjantaina Malmön Scandiciin pian jo kahden jälkeen iltapäivällä sillä melko lyhyt ajomatka Odensesta taittui todella jouhevasti. Matkan varrella olevat Ison Beltin sekä Juutinrauman siltamaksut tulivat yllätykseksemme kustantamaan yhteensä noin 70e. Kallista lystiä! Malmön keskustaan asti päästyämme jouduimme muutaman kerran ajamaan kaupungin ympäri ennenkuin ruuhkien ja yksisuuntaisten katujen läpi seikkailtuamme bongasimme kaupungissa olevasta kahdesta Scandicista oikean. Sen pienemmän ja enemmän piilossa olevan;)
Malmössa satoi ja paistoi vuorotunnein ilman ollessa syksyisen kylmä ja tuulinen. Tämä ei todellakaan edesauttanut oman vointini kohenemista ja kieltämättä kävi mielessä houkutteleva ajatus jotta pitäisikö tässä vaiheessa kääntyä ja hurauttaa takaisin kohti Colliourea. Olostani päätellen voisi nimittäin äkkiseltään tehdä johtopäätöksen että ei taida meikäläinen olla sittenkään luotuna näihin pohjoisen kalvakoihin tuuliin ja kylmään ilmanalaan..;)
Malmössa käytiin täydentämässä alusvaatearsenaaliamme hotellin vieressä olevassa H&M liikkeessä sillä auton takaboksissa oleva jättimäinen carrefourin pyykkikassimme pursuaa jo uhkaavasti ja matkalaukuissa sekä banaanilaatikoissa olevat puhtaat vaatekappaleet on tässä vaiheessa reissua jo todella kortilla kun tienpäällä ollaan oltu nyt tasan 16 päivää.
Malmösta matkamme jatkui lauantaina lähemmäs Tukholmaa kohti Nyköpingia ja edessä oleva ajomatka olikin yksi pisimmistä etapeista kun matkaa oli taitettavana noin 500km.
Nyköpingia lähestyessämme vettä tuli kuin aisaa ja lämpötila romahti alimmillaan 7 celsiukseen joten sanomattakin lienee selvä että hitusen joutui autossa lämmitystä säätämään ajomatkan aikana.
Majapaikaksi olimme varanneet Scandic Nyköping City hotellin joka on sijainniltaan ihanteellisen matkan päässä Tukholmasta jonne meidän tulee ehtiä sunnuntaina viimeistään kolmeen mennessä.
Tämä valitsemamme hotelli oli käyttäjien keskuudessa saanut oikeinkin hyvät arviot, taisi keskiarvo olla peräti 8.6 ja kun viimein alkuillan tunteina perille päästiin niin voitiin itsekin todeta että Sami oli taas tehnyt majoituksen osalta ihan nappivalinnan.
Ainoana miinuksena tämän hotellin osalta voitiin todeta että booking mainostaa melko näyttävästi tässä nimenomaisessa hotellissa olevan lapsille varattuna leikkihuone jossa voi piirrellä, pelata, katsella filmejä yms mutta tosiasiassa tälläistä leikkihuonetta hotellista ei etsinnöistämme huolimatta löytynyt eikä respan virkailija edes tiennyt sellaisesta netissä mainittavan. Vuorovastaavalle asiasta luonnollisesti reklamoitiin ja tämä lupasi hoitaa virheelliseen tietoon perustuvan mainonnan pois kyseisiltä sivuilta. Nähtäväksi jää kuinka käy;)
Viimeisen parin viikon aikana kun me ollaan tätä laajaa ja kaikenkirjavaa hotellitarjontaa melkoisestikin vertailtu ja pyöritelty niin voi sanoa että mitä pohjoisemmaksi ollaan tultu niin työläämmäksi on käynyt hyvän ja kohtuuhintaisen hotellin löytäminen. Mitä lähemmäs pohjoismaita on päästy niin järestään on ollut nähtävissä sellainen ikävä ilmiö että hotelliyöpymisen hinnat on noussut samassa suhteessa kun käyttäjien kokemuksiin perustuvat arviot on laskenut!
Nyt voi jo todeta että aletaan olemaan aika liki loppukaarretta ja maaliviivakin alkaa hiljalleen häämöttää tämän reissun osalta. Kohtapuolin me lähdetään täältä Nyköpingista etenemään kohti Tukholmaa josta päästään siirtymään iltapäivällä kohti Helsinkiä lähtevään laivaan!
Suuret onnittelut kaikille eilen koulunsa päättäneille ja erityisesti ensimmäisen vuotensa suorittaneelle reippaalle hoituriopiskelijalle sekä nyt peruskoulunsa päättäneelle entiselle ysiluokkalaiselle!!

Pohjola saavutettu!

Carolinensiel jätettiin taakse keskiviikkona jatkaen matkantekoa kohti Saksan ja Tanskan rajan lähettyvillä sijaitsevaa Schleswig nimistä kaupunkia. Täällä vietimme keskiviikon ja torstain välisen yön tehden samalla reittisuunnitelmaa loppumatkan osalta.
Meillä oli keskiviikkona Carolinensielistä lähtiessämme kuningasajatus yrittää aikaistaa paluulauttaa Tukholmasta edes yhdellä päivällä mutta soitto Siljan asiakaspalveluun vesitti hyvän aikeen. Sieltä saimme kuulla että koska tuleva erikoisviikonloppu pitää sisällään Tukholman maratonin niin sen ansiosta perjantaina eikä lauantaina ole lähtöjä joihin meitä voisi siirtää, höh!
Schleswigistä varaamamme hotelli oli kuitenkin meidän mieleisemme, oikein moderni ja mukavan tilava koko porukan yöpyä. Erityisesti Sami, joka oli jo muutaman päivän kärsinyt punoittavista silmistä ja muista epämiellyttävistä oireista, kiitteli tyytyväisenä hotellin allergiaystävällistä huonevalikoimaa;)
Torstaina Saksan puolelta lähtiessämme teimme vielä joitakin hankintoja edessä olevaa ajomatkaa ajatellen ja tietysti tankkasimme auton ennenkuin Tanskanmaalle hurautettiin. Siitä huolimatta että olimme alunperin ajatelleet ajavamme vauhdilla vain Tanskan läpi puhtaasti säästösyistä, päätimmekin jäädä Odenseen josta viimenään löysimme budjettiimme nähden kieltämättä kalliin, mutta muihin verraten vielä inhimillisissä hinnoissa olevan majapaikan. Tämä melko keskeisellä paikalla oleva Ansgarhus Motel kustansi 130e per yö perusaamiaisen sisältyessä hintaan ja muiden käyttäjien kokemuksiin perustuen paikka oli saanut kaiken kaikkiaan varsin hyvät arviot. Tanskassa viipyminen pyrittiin jättämään vähiin myös siitä syystä että täällä on jokseenkin ärsyttävää pelata paikallisen valuutan kanssa, jota ei haluaisi jäävän taskunpohjille pyörimään siirryttäessä hetimmiten taas toisen valuutan alueelle ja käteistä on kuitenkin nostettava aina jonkun verran sillä ei voi olettaa että kortit pelittäisi joka paikassa. Oli se vaan niin näppärää ja vaivatonta seikkailla pitkin poikin tuolla muualla maailmassa jossa kuitenkin yhteistä oli sama raha! Ymmärtäisvät nyt hiljalleen nämä meidän rakkaat naapuritkin liittyä joukkoon;)
Odenseen saavuttaessa päätettiin jatkaa hyvin alkanutta eläintarha turneeta ja poikkesimme Odensenin eläintarhaan. Torstainen iltapäivä hurahtikin vauhdilla kun kierreltiin ja katseltiin kaikki mahdolliset näkösällä olevat eläinlajit. Monet eläimistä oli valitettavasti piiloissaan jossain silmänkantamattomissa joten osa eläimistä jäi siitäkin syystä näkemättä. Täällä Odensessa oli myös havaittavissa enemmän yhtäläisyyksiä korkeasaareen senkin suhteen että ikäviä näköesteitä oli runsaasti ja eläimet oli enemmän muurien sekä korkeiden aitausten suojaamana kuin Antwerpenissä jossa osa eläimistä oli jopa siinä ihan kosketusetäisyyden päässä mutta huomionarvoista on se, että kukaan siellä olevista lapsista taikka aikuisista ei edes pyrkinyt koskettelemaan liepeillä olevia eläimiä vaikka mahdollisuus olisi ollutkin!
Sisäänpääsyliput olivat suunnilleen samaa hintaluokkaa molemmissa eläintarhoissa eli 2 aikuista ja 1 lapsi tuli kustantamaan noin 50-60 euroa kumpaiseenkin. Mielestäni Belgiassa eläintarha tarjosi rahalle huomattavasti enemmän vastinetta sekä eläimien että muun ympäristönsä puolesta.
Perjantaiaamu täällä Tanskassa valkeni aurinkoisena vaikkakin melko tuulisena ja meillä matka jatkuu pikapuolin kohti Ruotsia!