Hollannin kautta kohti Saksan rannikkoa!

Sunnuntaina Antwerpenista lähdettyämme matkamme kulki kohti Hollannin rajaa suuntanamme aurinkoinen Amsterdam. Sinne edettiinkin mukavasti muutamassa tunnissa ja päätettiin pitää hyvin ansaittu mäkkitauko! Se alunperin suunnittelemamme kartan hankkiminenkin loppujen lopuksi jäi kun tieopasteet vaikutti siinä määrin simppeliltä että kaupungista ja kylästä toiseen pääsemiseen riitti se että Sami oli taas etukäteen ennen tien päälle lähtöä netistä tutkaillut sopivimmat ajoreitit. Samilla on ihan uskomattoman hyvä suuntavaisto ja ennen muuta pettämätön reittimuisti jonka ansiosta meidän matkanteko on ollutkin niin joutuisaa ja vaivatonta. Meillä on myös alusta asti ollut varsin hyvin toimiva yhteistyö- ja avunantosopimus joka pitää sisällään sen että Sami vastaa täysin ajoreiteistä sekä pääsääntöisesti ajamisesta minun huolehtiessa käytännön asioista sekä sosiaalisista suhteista ja kielipolitiikasta ranskan osalta. Ajamiseen liittyen meikäläisen vastuulla on ollut myös ahtaat taskuparkkeeraukset ja voin vaan kuvitella että on se ehkä hiukan koomiselta saattanut näyttää kun ollaan kuskia muutaman kerran lennossa vaihdettu tilanteen niin vaatiessa;)
Amsterdamista me lähdettiin etenemään kohti maaseutua vailla kiirettä ihastellen ympärillä näkyvää runsasta vesiliikennettä. Molemmin puolin tietä kulki valtavasti pienempää ja suurempaa paattia sekä purjevenettä joiden kansilla ihmiset näyttivät nauttivan ihanan aurinkoisesta päivästä. Ajoittain vaikutti siltä että vesiliikenteessä olisi ollut jopa suurempi trafiikki kuin maantiellä. Houkutteleva tapa viettää leppoisaa kesäpäivää!
Pienen kahvi- ja vilvoittelutauon pidimme veden äärellä Hoorn nimisessä kaupungissa jonka rannalle istahdettiin hetkeksi huilaamaan siiheksi jotta kolmasluokkalainen sai kerättyä rohkeutta uskaltaakseen viimenään kahlata rantavedessä helteisen ajopäivän päätteeksi. Rohkeutta tarvittiin, sillä hänen mielestään rannan tuntumassa tuoksahti hieman merileijonalle;)
Iltapäivän tunteina päästiin perille kohteeseemme Den Oever. Täältä olimme varanneet ihan kokeilumielessä perinteisen B&B majoituksen pienestä kylästä suunnilleen keskeltä ei mitään. Tämä Ina Buismanin kotinsa ja ateljeensa yhteydessä pitämä "Het Huis Van De Wadden"- niminen majapaikka oli melkoisen mielenkiintoinen kokemus meille kaikille mutta erityisesti kolmasluokkalainen ihastui paikkaan ikihyviksi sanoen tämän olleen paras paikka missä ikinä ollaan majoituttu! Talo oli ulkoa katsottuna perinteisen hollantilaistyylinen korkeine kattoineen ja kookkaine kattoikkunoineen mutta sisältä hyvin persoonallinen. Meille varattu kolmen hengen sininen huone oli varustettu muutamilla varsin erikoisella maalauksilla ja sijaitsi talon kattokerroksessa jonne vei todella jyrkät portaat joita omistaja kehottikin kulkemaan alas tullessamme peruuttamalla laivojen tapaan;)
Meidän henkilökohtaiset wc- ja suihkutilat olivat alakerrassa jossa sijaitsi myös kaikille yhteinen oleskelutila sekä pieni keittiö jossa oli kahvinkeitto ja ruuanlaittomahdollisuus. Aamiaistarjoilu hoitui talon toisessa siivessä jonne emäntä oli kattanut meille toivomaamme ajankohtaan oikeinkin runsaan ja maittavan aamiaisen.
Alhaalla sijaitsi myös taidemaalarina toimivan emännän ateljee jossa kolmasluokkalainen sai sunnuntai-iltana työstää oman maalauksensa ihan oikeilla välineillä. Hyvän tovin maalattuaan syntyikin varsin upea taidonnäyte nimeltä "Sateenkaarilammas karkkimaassa". Inspiraatio tähän värikkääseen työhön lienee syntynyt samaisen päivän aikana jolloin käytiin kylän raitilla ankkoja ja riikinkukkoa ihailemassa sekä tien varressa laiduntavia lampaita silittämässä;)
Maanantaina aamiaisen jälkeen oli laitettava taas tavarat kasaan ja alettava tekemään uutta lähtöä. Kolmasluokkalainen olisi niin mielellään jäänyt juuri tähän paikkaan pidemmäksikin aikaa ja pontevasti ilmoitti tulevansa tänne ensi kesänä uudelleen kokonaisen viikon ajaksi!
Den Oeveristä matkamme jatkui kohti Saksan rannikkoa ja ajoreittimme kulki välittömästi kylästä lähtevää noin 30 km:n pituista siltaa/patoa pitkin joka toimii nykyään myös jonkunsorttisena nähtävyytenä.
Maanantai-iltapäivästä saavuttiin tänne Carolinensiel nimiseen kaupunkiin Saksan rannikolle ja hetimmiten Hinrichs hotelliin kirjautumisen jälkeen me lähdettiin paikalliseen markettiin huomataksemme että sekin muiden ruokapuotien tapaan on suljettu ja syytä hetken pähkäiltyämme tajuttiin harmiksemme että edellispäivänä vietetty helluntaihan tarkoittaa seuraavan päivän pyhää lähes kaikkialla muualla paitsi suomessa..
Siinä sitten helteisen päivän iltana kun tyhjin käsin keskustasta kauppareissulta palattiin takaisin ja istahdettiin hotellin sisäpihan terassille huilaamaan niin tuumattiin että ensivaikutelman perusteella paikka on aivan kuin suomen Naantali. Pieni idyllinen rannikkokaupunki jonne erityisesti muualta saksasta ilmeisesti tullaan viettämään aurinkoisia lomapäiviä ja jonka kadunvarsikaupat tarjoaa monenmoista matkamuistokrääsää. Rantaviivan tuntumassa on tarjolla jos jonkinmoista aktiviteettia minigolfista, jättitrampoliinista, lasten puuha-alueista sekä lämmitetystä ulkoaltaasta lähtien ja meidänkin hotelliimme sisäänkirjautumisen yhteydessä pulittama 10e oikeutti sitten käyttämään näitä tarjolla olevia palveluja museovisiitti mukaanlukien.
Kielipolitiikka on näillä main ollut melkoisen huonolla tolalla sillä ainoa puhuttu kieli paikallisten toimesta on saksa ja sitä meistä ei valitettavasti kukaan taida sanaakaan. On se vaan merkillistä ja jopa ärsyttävää huomata että edes asiakaspalvelutyössä ei ihminen taivu ymmärtämään sanaakaan englantia näillä main! Tv-ohjelmien dubbaaminen ei taatusti edesauta sitä että edes perustervehdykset englannin kielellä tulisi tutuksi.
Suomalaisilla on tässä suhteessa mielestäni asiat todella hyvällä mallilla vaikka usein itse saatetaan ajatellakin meidän englannin ääntämyksen olevan mukamas heikkoa tasoa niin kyllä me voidaan olla ylpeitä siitä, että tarpeen vaatiessa kieltä ymmärretään, tullaan ymmärretyksi ja taatusti pärjätään.
Keskiviikkona matkamme jatkuu vielä saksanmaata koluten ja täytyy myöntää että reissukestävyys ja kisakunto alkaa olemaan sitä enemmän kortilla mitä lähemmäs pohjoismaita edetään. Jotenkin on sellainen fiilis että siellä main ei oikein mitkään nähtävyydetkään nappaa siinä määrin että jaksaisi tosissaan inspiroitua ja nyt kun Sami on kolunnut noita lukuisia tarjolla olevia hotelleja nimenomaan Tanskan ja Ruotsin osalta niin töitä saadaan tehdä senkin eteen jotta budjetissa pysytään noilla hinnoilla ja erityisesti tuo Tukholmassa viikonloppuna oleva suuri maraton tapahtuma ei ainakaan ole laskenut hotelliyöpymisten hintoja.
Tämän haasteen siivittämänä matka jatkukoon!

Kaikenkirjava Antwerp!

Antwerpeniin asti on kotimatkamme edennyt ja meillekin Samin kanssa visiitti on ensimmäinen laatuaan Belgian maaperällä.
Perjantainen ajomatka Pariisista tänne vei käytännössä sen koko päivän sillä Antwerpenin liepeille päästyämme hyvin edennyt matkanteko tyssäsi kuin seinään liikenteen oltua aivan tukossa kaupunkiin tuovalla tiellä. Silmiinpistävävää oli myös todella runsas rekkaliikenne koko matkan osalta, niiden seassa on nimittäin äärimmäisen rasittavaa tehdä pitkän matkan ajoa kovilla nopeuksilla..
Alkuillasta kun viimein päästiin etenemään keskustaan asti niin melko nopeasti bongattiin tuo kaupungin keskustan laidalla sijaitseva Scandic johon olimme buukanneet itsemme ensimmäiseksi yöksi sopuhintaan 69e! Hotelli tarjosi tutun takuuvarmat scandic-puitteet ja mikä parasta niin huone oli siisti ja tilava kolmelle majoittua. Perjantai-iltaa vietettiin pääasiassa huoneessa lepäillen ja vaikka kuinka houkuttikin ajatus hotellin saunaosaston hyödyntämisestä niin loppujen lopuksi sitä ei jaksanut helteisen ajopäivän päätteeksi enää itseään liikauttaa huoneesta mihinkään muualle kuin aulabaariin nauttimaan pieni tapaslautanen iltapalaksi.
Lauantain aamiainen oli odotetusti varsinainen kulinaristinen nautinto josta meidän koko porukka otti kaiken irti ja aamiaispöydässä tulikin vietettyä hyvä tovi kaiken sorttisten makeiden ja suolaisten herkkujen ääressä;)
Aamupalalla istuskellessamme Samin kanssa katseltiin ympärillämme olevia ihmisiä sekä ikkunasta näkyvää maisemaa ja voitiin todeta että itseasiassa ihan kun oltaisiin jo suomessa tai ainakin jo jossakin pohjoismaassa. Maisemat on muuttunut todella paljon siitä kun Colliouresta lähdettiin ja sehän tarkoittaa sitä että kotisuomikin on koko ajan lähempänä.
Aamiaisen jälkeen oltiinkin taas kerran lähtötunnelmissa kun oli aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan sillä toisen yön osalta olimme varanneet huoneen aivan ydinkeskustasta Radissonista.
Lauantaina puolen päivän tienoossa kirjauduttiin uuteen majapaikkaamme ja välittömästi saatuamme tavarat huoneeseen lähdettiin jalkapatikassa tutkailemaan kaupungin monipuoliseksi mainostettua tarjontaa.
Lauantai oli perjantaiseen tapaan ihanan helteinen mittarin näyttäessä 28 lämpöastetta joten jo moneen kertaan palamaan päässeet nenänpäät tuli rasvattua huolella ulos lähtiessä;)
Jo perjantaina kaupunkiin saavuttaessa voitiin heti todeta että ydinkeskustan alue vaikuttaa olevan melkoinen sekametelisoppa ja lauantaina jalkaisin liikkuessa tämä käsitys vain vahvistui kun puikkelehdittiin ahtaan oloisessa kaupungissa ihmisvilinässä.
Meille oli muuten yllätys huomata että valtaosa ympärillä olevista ihmisistä edusti jotakin muuta etnistä taustaa ja voitiin todeta että valkoinen mies näyttäisi täällä kuuluvan vähemmistöön.
Vilkkaassa katukuvassa erottui merkkipuotien ohessa monet etniset pikkupuodit sekä lukuisat ravintolat joita todellakin on tarjolla taatusti jokaiseen makuun ja jokaisen kukkarolle!
Antwerpen olisi kyllä varsin edullinen kaupunki tehdä hankintoja juuri merkkiliikkeistä taikka timanttipuodeista mutta meidän tiukkaakin tiukempi matkabudjettimme ei valitettavasti anna piiruakaan myöten laajentaa laukku- taikka korukokoelmaa tällä reissulla vaikka kaduilla onkin houkuttelevasti vieri vieressä kojua, timanttikauppaa ja ruokapuotia laidasta laitaan;)
Kadunvarsilla on monin paikoin tarjolla kaupunkipyöriä ja ahkersti ihmiset niitä näyttävät käyttävänkin. Mikäli oltaisiin täällä Samin kanssa kahden niin polkupyörä olisi ihan ykkösvaihtoehto kaupungin koluamiseen mutta lapsen kanssa en lähtisi pyöräillen suhaamaan tänne vilkasliikenteiseen kaupunkiin ahtaille kujille johon vielä ratikkakin tuo oman lisänsä.
Kaupungin vilkkaaksi kehuttua yöelämää ei myöskään päästy olosuhteiden pakosta testaamaan mutta näkyvillä olevan tarjonnan ja mainonnan perusteella senkin osalta jokaiselle löytyy varmasti vaihtoehtoja perinteisestä vapaamielisempään makuun, ja juoma on halpaa!
Antwerpenin eläintarhassa me sen sijaan käytiin ja sinne pistäytymistä voin lämpimästi suositella. Aivan uskomaton on pelkästään jo ajatus nähdä seeprat, kirahvit, leijonat, pingviinit, mangustit, norsut, kondoorikotkat, flamingot ja lukuisat muut eksoottiset eläimet aivan kaupungin keskustassa rautatieaseman takana! Ja näistä eläimistä todella monet olivat ihan käden ulottuvilla vailla ympäriinsä viritettyjä suojaverkkoja ja- kaiteita. Ympäristö oli kaikin puolin siisti sekä huollettu ja eläinten majapaikatkin näytti olevan inhimillisen tilavat. Tämä maailman vanhimpiin kuuluva eläintarha on todella käymisen arvoinen paikka ja eläinten lisäksi nähtävää löytyy myös eläintarhaa ympäröivästä kasvillisuudesta. Joku luonteeltaan enemmän hortonomi kuin minä saa todennäköisesti suuremman elämyksen muusta ympäristöstä kuin itsessään puistossa olevista eläimistä;)
Kolmasluokkalaisen mielestä kaikkein ihanin löytö eläintarhassa oli ylhäältä avoinna olevassa aitauksessa asusteleva villimarsu poikasensa kanssa. Siinä se söpö kaksikko popsi apetta tuuheassa ruohikossa pienen vipeltäessä vilkkaasti emonsa perässä! Toiseksi parhaaksi nähtävyydeksi kolmasluokkalainen rankkasi mangustit jotka olikin vallan hupaisia veijareita seurata kun porukassa touhottivat ja välillä tulivat ihan liki istumaan hiekalle katsellen meitä vähintään yhtä ihmeissään kun me niitä;)
Eläintarhasta tullessa oltiinkin sitä vaille valmiita että mäkin kautta jossa perinteiset nuggetit huiviin ja hotellille huilaamaan.
Illalla käytiin vielä pienellä kävelykierroksella keskustan kujilla jotka olivat tupaten täynnä mitä erilaisempia ruokaravintoloita. Samin kanssa testattiin marrakechin makuihin erikoistuneen ravintolan tarjonta ja täytyy myöntää että yllätyttiin positiivisesti ennakkoluuloistamme huolimatta tilattuamme meze lajitelman joka osoittautui oikeinkin maukkaaksi!
Nyt meillä matka jatkuu kohti Hollantia ja koska edessä on matka maaseudulle niin tiedossa on kartanosto seuraavasta shellin baarista.
Aurinkoista helluntaita!

Pariisin kevät!

Voihan Pariisi, täällä sitä tosiaan ollaan siitä huolimatta että vain muutama vuosi takaperin vakaasti vannottiin ettei tämän pahan onnen kaupungin kamaralle enää astuttaisi! Tuolloin oltiin kaupungissa vain läpikulkumatkalla,  pikaisia käypäläisiä, tai meidän piti olla kunnes Pariisista Helsinkiin lähtevä paluulento yllättäen peruttiin meidän ja monen muun jo seistessä CDG:lla EasyJetin lähtöportilla. Pitkällisen jonotuksen ja selvittelyn päätteeksi saimme kyllä paluulennon järjestettyä, tosin vasta kolmen päivän päähän. Kyseinen lentoyhtiö toki hoiti tuolloin käytännön järjestelyt ja kustannukset suoraan lennon sekä majoituksen suhteen mutta meitä Samin kanssa ei siltikään ilahduttanut jäädä tähän nimenomaiseen kaupunkiin jota siihen asti oltiin kaikin keinoin pyritty muutoinkin välttelemään;)
Tekemistähän sitä oli tuolloin kuitenkin keksittävä noiden päivien ajaksi, etenkin kun meillä oli myös lapsi matkassa joten alkujärkytyksen jälkeen loihdittiin iloinen turisti-ilme kasvoille ja ei muuta kun tohinalla Pariisin perinteisiä ihmeitä tutkailemaan! Lapsi otti tuolloin totisesti ilon irti kokemuksesta ja koki olevansa todellinen onnenpekka kun juuri meidän kohdalle sattui näin upea mahdollisuus pidentää alunperin parin viikon mittaista reissua vielä pienellä kaupunkilomalla. Tuo kolmipäiväinen vastentahtoinen visiitti ei sekään onnistunut muuttamaan jo valmiiksi negatiivista suhtautumistani Pariisiin vaan päinvastoin vahvisti käsitystäni siitä että kaupungissa ei ole ainakaan sitä paljon puhuttua yltiöromanttista historian havinaa josta edelleenkin kuulee vouhkattavan enkä minä muutoinkaan näkemäni ja kokemani perusteella lähtisi markkinoimaan sitä paikaksi jossa ehdottomasti kannattaa käydä vain käymisen vuoksi. Yksi suurkaupunki muiden joukossa joka ei ainakaan minulle edusta sitä perinteistä Ranskaa. Tästä muutaman vuoden takaisesta kokemuksesta vai pitäisikö sanoa koettelemuksesta huolimatta me rakenneltiin nyt kuitenkin paluumatkan osalta reittisuunnitelma johon myös pääkaupunkiseudulla pistäytyminen kuului. Kolmasluokkalaisen paluumatkan kohokohta!
Malosta lähdettiin tosiaan etenemään tuolloin keskiviikkona suunnitellusti ja ajomatka Pariisiin vei reilut neljä tuntia muutamalla pikaisella vessatauolla. Tiemaksukäytäntökin oli tällä reitillä hieman erilainen aiempiin etappeihin verrattuna sillä nyt pulitettava maksu oli joka kerralla kiinteä ja samansuuruinen kaikille kyseisen tietullin ylittäessä.
Kaupunkiin saavuttiin parhaaseen ruuhka-aikaan klo 16.30 jälkeen ja kyllä meiltä pääsi aavistuksen tuskainen huokaus kun viimeisestä tunnelista ulos tullessamme Eiffelin jäädessä meidän oikealle puolelle Sami totesi että itseasiassa itäpuolelle pitäisi kurvailla jotta perille päästään. Tunnelma oli melkolailla että "huhhahhei ja rommia pullo" kun liikenne sahasi neljän kaistan välillä mukaanlukien vielä väleistä suhaavat mopot, skootterit, moottoripyörät sekä tietysti hälytysajoneuvot!
Ruuhka-aikaan kaupunkiin ajamisessa oli helteestä huolimatta se hyvä puoli että koska liikenne eteni madellen ja toisinaan oltiin tovi pysähdyksissäkin, niin mekin ilman navigaattoria taikka muita apuvälineitä reissaavat pysyttiin hyvin kartalla kun ehdittiin tieopasteet ja kyltit tavaamaan moneenkin kertaan sillä etenemistahdilla;)
Viimenään reilun tunnin ruuhkaisessa kaupungissa etenemisen jälkeen päästiin vauhtiin suuntanamme Marne-La-Vallee niminen melkoisen uusi kaupunki Pariisin välittömässä läheisyydessä. Mittari näytti 28 lämpöastetta ja kun illan tunteina lopulta perille päästiin ja saatiin focus parkkihalliin niin kylmä olut hotellin aulabaarissa tuli todellakin tarpeeseen!
Majoitus kahden yön ajaksi me oltiin buukattu Tulip Inn hotellista, joka on jollain lailla kytköksissä 5minuutin junamatkan päässä sijaitsevan Disneyland Parisin kanssa.
Torstainen herätys koitti meille yllättäen aamusta anivarhain ja pyytämättä sillä meidän kanssa samassa kerroksessa majoittuneet japanilaisturistit olivat harmiksemme jalkeilla jo heti kukonlaulun aikaan ja käytävällä herättelivät toinen toisiaan äänekkäästi, koputellen ja iloiseen tyyliinsä kuulumisia huudellen. Ja niinkuin usein on voinut havaita, niin tälläkin kertaa kyseessä oli varsin suuri porukka ja volyymit luonnollisesti sen mukaiset;)
Hotellin aamiainen, joka itselleni on se juttu jota suuresti arvostan, ei juurikaan tässä Tulip Inn:ssä vakuuttanut mutta sen voimalla sitä kuitenkin torstaina lähdettiin innokkaana kohti Disneyland Parisia!
Kolmasluokkalaisella oli vaikeuksia pysyä nahoissaan jo aamutoimien aikaan eikä ne muuten aikoihin ole sujuneet noin vauhdikkaasti kun tuona torstaiaamuna! Hotellin vieressä sijaitsevalla rautatieasemalla hypättiin junaan joka tosiaan noin 5 minuutin ajon päätteeksi jätti meidät suoraan Disneyn porttien tuntumaan. Pikaisen turvatarkastuksen jälkeen päästiinkin suoraan puiston alueelle suuremmin jonottamatta sillä olimme tilanneet sisäänpääsyliput netistä hyvissä ajoin etukäteen aikanaan jo Collioureen sillä siinä säästi jokusen lantin eikä liput ole kuitenkaan sidottuna mihinkään tiettyyn päivään. Todella jouheva systeemi. Kahden aikuisen ja yhden lapsen päivätikettien hinnaksi tuli tällä systeemillä yhteensä 170e ja lipulla pääsee myös Disneyn studioalueelle.
Helteinen päivä Disneyssä vierähti todella vauhdilla ja kyllä sitä vaan edelleenkin jaksaa ihmetellä tuon alueen massiivista kokoa ja upeaa toteutusta, ihan mieletön paikka! Samikin selvisi loppujen lopuksi ehjin nahoin ja suht hyvävoimaisena ulos tuosta järjettömän paljon ihmisiä vetävästä huvipuistosta. Sami ei voi nimittäin sietää ensinnäkään jonottamista, yleensäkään huvipuistoalueita, sillä kouvolan tykkimäkikin on liikaa, eikä hän pidä varsinkaan niistä ympäriinsä veivaavista laitteista joihin tiesi nyt ainakin muutaman kerran joutuvansa sillä tämä päivä oli kolmasluokkalaisen kohokohta niin eihän se auttanut Saminkaan muu kuin mukautua;)
Oikein antoisan hellepäivän päätteeksi kun illalla viimein hotellille palattiin niin kolmasluokkalainen viritti välittömästi uimalasit silmille ja hyppäsi lilluttelemaan lämpimään vaahtokylpyyn. Me puolestamme Samin kanssa alettiin pähkäilemään reittisuunnitelmaa perjantaita ja viikonloppua ajatellen jotta tiedetään taas että mikä suunta, mikä maa ja mikä valuutta seuraavaksi.
Colliouresta lähdettiin liki viikko sitten ja jo tutuksi tullut ranskan kieli on tähän asti ollut vahvasti läsnä meidän arjessa. Perjantaina meidän on viimein aika hyvästellä Ranska joksikin aikaa, mutta ranskan kielen ympäröimänä me saadaan olla ehkä vielä jokunen tovi:D
Aurinkoa viikonloppuun!

Kohteessa Saint Malo!

Sunnuntaina me lähdettiin Nantesista aamupäivällä vauhdikkaasti etenemään kohti Atlantin rantaviivaa päätyen lopulta noin kolmen tunnin ajon jälkeen tänne Bretagnen alueella sijaitsevaan noin 50000 asukkaan merenranta kaupunkiin Saint Maloon.
Saapuessamme muurien ympäröimään vanhaan kaupunkiin vettä satoi ja tuuli vihmoi mittarin näyttäessä vilpoisat 13 astetta. Me oltiin varattu majoitus kolmen yön ajaksi jo hyvissä ajoin etukäteen tästä Ibis-ketjuun kuuluvasta All Seasons hotellista josta saatiinkin ihan kelpo perhehuone.
Auton pysäköinti täällä hoituu niin, että me jätetään focus vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle, kuitenkin hotellin läheisyyteen yleiselle parkkialueelle jossa tuntihinta on 1.10e klo 9-19 välisenä aikana. Yötunneista ei onneksi veloiteta.
Kaupunki on meille tosiaan entuudestaan tuttu muutamien vuosien takaa kun autoiltiin pitkin poikin ranskan rannikkoa parin viikon ajan ja nimenomaan tämä paikka valtavine vuorovesi- ilmiöineen, upeine linnoituksineen ja karun näköisien mutta kuitenkin viehättävine kivitaloineen jäi mieleen sillä ajatuksella että tänne voisi tulla uudelleenkin. Malo on mielestäni valtavan kaunis ja ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka joka toisaalta huokuu tuttua ranskaa yhdistettynä vahvasti vanhaan brittiläiseen tunnelmaan. Näillä seutuvilla saa jo palveluakin monin paikoin englanniksi, toisin kuin esimerkiksi Colliouressa, ja sitä kuulee myös runsaasti puhuttavan eikä ihme, sillä esimerkiksi brittejä täällä käy melkoisesti jo ihan kaupungin sijainnin puolesta. Ranska matkailumaana voi tarjota reissaajalle todella monipuolisesti nähtävää ja koettavaa kun on liikkeellä avoimin mielin ja huomioi sen että Ranska pitää sisällään todella paljon muutakin kuin Pariisin ja rivieran rantahietikon;)
Sunnuntai-iltaa me vietettiin täällä pitkälti huoneessa huilaillen. Ulkona sateessa pistäydyttiinkin ainoastaan pikaisella ruuanhakureissulla. Kolmasluokkalainen viihtyi oikeinkin hyvin tv:n ääressä sillä hotellin runsas kanavavalikoima pitää sisällään myös disney channelin, eli ei vapaa-ajan ongelmia!
Maanantaina aamiaisen jälkeen käytiin ensin rannalla kävelemässä ihastellen näkymiä laskuveden aikaan ja tutkailtiin linnakkeen ympärillä olevassa kivikossa oleviin vesipoukamiin vuoroveden myötä jääneitä mereneläviä. Kolmasluokkalaisen taskuista löytyikin reissun päätteeksi melkoisen monta toinen toistaan upeampaa simpukankuorta joita sitten lavuaarissa pestiin valmiiksi kotiinkuljetusta varten.
Iltapäivällä otettiin vielä auto alle ja lähdettiin ajelemaan lähiseuduille rannikkoa pitkin maisemia katsastamaan ja välillä lyötiin auto parkkiin kun löydettiin jotakin mielenkiintoista jota käytiin sitten jalkapatikassa lähemmin tutkailemassa.
Huvittavaa oli kuulla että kaiken tämän viimeaikaisen tien päällä olemisen ja autossa istumisen jälkeen kolmasluokkalainen edelleenkin tuumasi tykkäävänsä autoilusta!
Kahvi- ja jätskitauko pidettiin Cancalessa jonka liepeillä me Samin kanssa pistettiin merkille varsin paljon toiminnassa olevia perinteisiä b&b paikkoja ja myytävänä olevia kiinteistöjä jotka soveltuisi vallan mainiosti sen tyyppisen toiminnan pyörittämiseen. No, se iltapäiväinen reissu menikin sitten oikein mukavissa merkeissä haaveillen sellaisen hankkimisesta;) Unelmointihan on siitä mukavaa puuhaa että ensinnäkään se ei maksa mitään ja itse olen vakaasti sitä mieltä että kyllä sitä ihmisellä pitää jonkinsorttisia haaveita olla jos ikuna meinaa mitään saavuttaa. Itseasiassa tämäkin reissu jolla me parasta aikaa ollaan, sai aikanaan alkunsa täysin pähkähullusta haaveesta, joka sitten kuukausien myötä vähitellen jalostui lopulta toteutuskelpoiseksi ideaksi.
Tiistaina me vietettiin päivää ihan tässä kylällä kapeilla kujilla kuljeskellen, rannassa käyskennellen ja liki pari tuntia hurahti siinä kun ihan vaan istuskeltiin auringosta nautiskellen pienellä puistoalueella samalla kun odoteltiin pienen turistijunan ("le petit train saint malo") lähtöä seuraavalle kierrokselleen johon me sitten hypättiin kyytiin. Puolen tunnin mittainen ohjattu kaupunkikierros englanniksi ja ranskaksi selostettuna oli erityisesti kolmasluokkalaisen mieleen!
Tiistaina me kyllä katsasteltiin mahdollisuutta lähteä päiväretkelle Jerseyn saarelle, jonne Malosta on meriteitse vain reilun tunnin matka, mutta se tyssäsi lopulta hintapolitiikkaan. CondorFerriesin taksojen mukaan kahden aikuisen, lapsen sekä auton kuljettaminen mennen tullen olisi tullut kustantamaan 330e..
Tiistai-iltana kolmasluokkalainen halusi vielä käydä ottamassa muutaman kierroksen paikallisessa karusellissa jonka jälkeen kello näyttikin jo sen verran että ranskassakin saa ravintolasta ruokaa joten kiireellä vatsat kurnien läheiseen pitseriaan nauttimaan yhdistetty päivällinen sekä iltapala!
Keskiviikkona taas kamat kasaan ja matka jatkukoon. Bretagnen seudulle taas heipat joksikin aikaa ja nokka kohti isoa Cityä!!

Kohti Atlantin rannikkoa!

Nantes saavutettu! Perille päästiin eilen illan suussa taitettuamme 850 kilometrin matkan melko ripeään tahtiin muutaman pienen tauon voimalla.
Ajoreittimme kulki Colliouresta lähdettyämme
-Narbonne
-Toulouse
-Bordeaux
-La Rochelle
-Nantes
Ajomatka vei liki 9 tuntia mutta taittui loppujen lopuksi yllättävän helposti. Kolmasluokkalainen kulutti aikaansa takapenkillä kirjoja lukemalla ja useamman tunnin hän sai kulumaan katsellen tv-kaistalta läppärille lataamiamme lastenohjelmia;)
Tietullit tulivat kustantamaan tällä etapilla kaikkiaan noin 60e.
Colliouresta lähdettiin etenemään aika tarkalleen aamukymmeneltä ja olihan se ajettava kylässä vielä pieni kunniakierros ennen kun kaasuteltiin poispäin välimeren rannalta;)
Takapenkillä kolmasluokkalainen oli niin suru puserossa kylän läpi ajellessa että oikein itseäänkin harmitti kun siellä useamman kerran totesi ihan aidosti että "niin on ikävä lähteä että ihan itkettää". Kolmasluokkalainen kertoi jäävänsä kaipaamaan erityisesti höyhenpeitteisiä kavereitaan rannan tuntumasta eli Saaraa ja Sakaria, Einoa ja Elliä sekä yksinäistä Eetua. Näille melkoisen kesyille sorsille tuli nimittäin syötettyä patonki poikineen tämän kevään aikana!
Kissaravintolan auringossa loikoilevia laiskansutjakoita kissoja jää myös ikävä sekä tietysti Colliouren upeaäänisiä lintulajeja, mitä ikinä ovatkaan, mutta upevasta laulannasta ja huhuiluista saatiin nauttia aina aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Collioure-ikävää lisäsi eilen entisestään se, että mitä lähemmäs Atlantin rannikkoa päästiin niin lämpötilat laski suorastaan kohinalla.
Nantesiin päästyämme mittari näytti enää vaivaiset 13 ja vettä ripsutti joten lämpötilat tippui jopa 10 astetta tämän etapin aikana, hrrr!
No, mutta tästä huolimatta matka jatkuu jo heti kohtapuolin kun meidän on aika kirjoittautua ulos tästä yllättävän hyväksi koetusta Campanile- ketjun uudehkosta ja ennenkaikkea edukkaasta (49e yö) hotellista ja karavaanarielämää jatketaan hyvillä mielin sillä muutaman tunnin ajon jälkeen meitä odottaa jo seuraava kohde;)
Hymyn huulille sai äsken Samin sähköpostiin tullut hyvän matkan toivotus Colliouren talon vuokraisännältä ja siinä samalla vuolaasti kiittelivät hyvästä "yhteistyöstä" sekä siitä että olimme siivonneet ja jättäneet talon oikein kiitettävään kuntoon jota he kertovat arvostavansa kovasti!
Bisous;)

A bientot Collioure!

Nokka kohti Nantesia;)

Lähtöä vaille valmista..!

Melkoista hulinaa ja tavaroiden pyörittelyä on mahtunut tähän perjantaihin aamusesta aina illan tunneille saakka kun ollaan yritetty mahduttaa kertynyttä omaisuutta neljään banaanilaatikkoon. Oman haasteensa tehtävään toi se että tavoitteena oli järjestellä ja luokitella vaatteet sekä tavarat järkevästi seuraavaa kahta viikkoa ajatellen jotka tien päällä tullaan tiiviisti viettämään. Saas nähdä kuinka paljon tänään " hyödyttömäksi" luokiteltuja vaatekappaleita tullaan matkan varrella kuitenkin kaipaamaan ja sitä myöten kaivamaan jostain perimmäisten laatikoiden pohjilta;)
Tämä päivä tosiaan pyhitettiin kokonaisuudessaan lähtövalmisteluille eikä juuri edes ulkona pistäydytty kuin sen verran että roskat vietiin ja kannettiin täyteen lastattuja banaanilaatikoita autolle. Sami bongasi roskien vientireissulla yllättäen naapurin madamen, johon ei olla nyt muutamaan päivään törmättykään ja tämähän oli tullut samantien juttusille huomattuaan että me ollaan nyt lähtöä järjestelemässä.
Madame olikin liikkeellä ihan tärkeän asian puolesta sillä hän esitti toiveen että saisi meille täällä oloaikana kertyneet ruokatarpeet esimerkiksi öljyt, jauhot, makaronit, munat, murot, myslit, herneet ja pavut yms. Saatiin keskenämme hyvät naurut kun Sami kertoi sisälle tullessaan että keskustellessaan madamen kanssa Samilla oli kulunut useampi tovi nyökytellen tajuamatta madamen varsin heikosta englannin ääntämyksestä että ruokatarpeiden osalta kelpaa ilman muuta myös avatut paketit ja pussukat. Tätä sitten Samin kanssa keskenämme hieman kummasteltiin samalla kun lapattiin kuiva-ainekaapista kassiin kaikki mikä irti lähti ja oltiin tietty tyytyväisiä ettei tarvinut ruokaa hukkaan heittää. Samin mentyä viemään eväsnyssäkkää madame kiitteli kovin ja sai kerrottua että hänellä on tuttavapiirissään muutama vähävarainen perhe joita hän pyrkii auttamaan ja sinne oli nyt näitä meiltäkin saamiaan toimittamassa. Hän toivoi vielä saavansa kaiken mahdollisen pesuaineista hammastahnaan jos meiltä mitä sellaista on jäänyt pois heitettäväksi nyt kun tien päälle lähdetään. Jonkun verran saatiinkin kasattua eteenpäin annettavaksi sellaista, joka muutoin oltaisiin jätetty seuraavien vuokralaisten käyttöön.
Lähtöön liittyvät heipat tuttaville käytiin heittämässä jo torstaina ja pientä haikeutta oli kieltämättä ilmassa. Todella monet näistä hyvän päivän tutuiksi tulleista paikallisista on reagoinutkin meidän lähtemiseen tiedustelemalla koska tullaan takaisin ja eräskin raavas mies kysyi ihan vakavissaan että eikö meitä yhtään itketä kun pitää lähteä. Suomihan on näiden paikallisten mielestä se kaukainen kylmä ja pimeä maa jossa jokainen kansalainen laskettelee. En ole enää viime aikoina jaksanut vaivautua oikaisemaan edes sitä että esimerkiksi itse en kuunaan ole rinteillä sivakoinut!
Todennäköisesti suomalaisedustus täällä päin ei yleisesti ottaen liene järin runsasta sillä oltiin muutama päivä takaperin juttusilla erään paikallisen laajan kielitaidon omaavan miekkosen kanssa joka kertoi meidän olevan ensimmäiset tapaamansa suomalaiset ja hän sentään työkseen järjestää monenlaisia opastettuja kierroksia tässä kylässä käyville turisteille.
Lähtöön liittyviin käytännön asioihin liittyen meidän tuli laittaa itellaan päin tieto siitä että keräilevät nyt meille tulevaa postia kuusaan konttoriin seuraavan parin viikon ajan jolloin meillä ei ole kiinteää osoitetta kun tien päällä ollaan. Itse aion nauttia jokaisesta postittomasta päivästä jolloin ei siis laskutkaan meitä tavoita ihan hetkeen;)
Talon Australiassa asuvien omistajien kanssa ollaan luonnollisesti oltu sähköpostitse yhteyksissä erityisesti nyt viimeisen viikon aikana ja käyty läpi käytännön asioita vuokra-ajan päättymiseen ja takuuvuokran palautukseen liittyen.
Kyllä sitä on nämä viimeiset pari päivää yllättänyt itsensä useasti huokailemasta jotta kuinka aika on todella mennyt kuin siivillä. Samin kanssa pakkaillessa fiilisteltiin sitä kun ensimmäisen kerran taloon astuttiin ja mitä kaikkia tapahtumia tähän väliin mahtuukaan ja sitä että miltähän tämä kokemus mahtaa tuntua tuonnempana tulevaisuudessa kun ollaan päästy taas kiinni siihen ns normaaliarkeen suomessa?
Mutta nyt on todellakin kiiruusti lyötävä pää tyynyyn ja unten maille sillä aamusta heti anivarhain kello pirahtaa ja herättää (pitkästä aikaa..) jotta päästään hyvissä ajoin tien päälle!
Oikein herkullista ravintolapäivää! Käykäähän makumatkailemassa pop up rafloissa lähellä ja kaukaa sillä valinnanvaraa todellakin löytyy ennätysmäisen osallistujajoukon ansiosta:D

Lenkkipolun varrelta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeistä viikkoa viedään!

Näin se vaan on, että kevätkesä alkaa olemaan sillä mallilla jotta meidän on aika kaivaa taas banaanilootat esille ja aloitella pikkuhiljaa lähtövalmistelut jotta varmasti ehditään kesäkuuksi Tukholmaan muutamien vielä avoinna olevien mutkien kautta.
Viimeisen viikon "ohjelma" on pitänyt sisällään tosi paljon mukavaa jo tutuksi tullutta ihan arkista touhua mutta myönnettävähän se on että taustalla on nyt päivittäin pyörinyt lähtöön liittyvä suuri harmitus ja pakottava tunne siitä että nyt pitäisi tehdä mieleisiään ja alunperin suunnittelemiaan asioita vielä kun voi.
Ja niin me ollaan nyt aikas pitkälle pyritty tekemäänkin! Oma toimintani alkoi saada jo jopa hieman koomisia piirteitä muutama päivä takaperin kun yhtäkkiä tajuntaan iski että eihän me olla koko täällä oloaikana nautittu Elmen varrella myytäviä kebab annoksia, joita erityisesti itse olen syönyt silmilläni kun lukuisat kylänmiehet ovat niitä ohitseni kuljettaneet foliokääreessä;)
Alkuviikosta sitten viimein päätettiin että nyt koittaa se päivä kun päästään paikallisen Colliouren kebabin makuun! Maanantaina, joka täällä on monelle työssäkäyvälle vapaapäivä, me ja lukuisat muut, päätettiin vetäytyä kotirannan eli Fabourgin rantahietikolle nauttimaan ihanan helteisestä päivästä, jonka päätteeksi oltiinkin ihan valmiita noutamaan pikaruuat kadun varresta.
Suurten odotusten siivittämänä kotiin palatessa näppäiltiin ovikoodi ja foliokääröt kainalossa kivuttiin vauhdilla keskikerrokseen nauttimaan kauan odottamaani 6 euron arvoista makuelämystä! Lähempi tarkastelu paljasti että foliokääreessä lepäsi perus pitaleipä jonka sisuksissa oli piilossa muutama hassu tomaatin viipale ja yksi salaatinlehti sekä pohjalla pieni kasa hailakan vaaleaa kebablihaa ja koko tämä komeus oli peiteltynä reilulla kourallisella ranskalaisia. No, ei vakuuttanut ja vaikka varsinaisesta kulinaristisesta nautinnosta ei voikaan puhua niin kyllähän sen lopulta nälkäänsä söi. Tämän kohdalla sanonta "moni kakku päältä kaunis" piti varsin hyvin paikkansa;)
Niin ja tosiaan viime sunnuntainahan Suomessa vietettiin äitienpäivää jota me täällä Colliouressa juhlistettiin poikkeuksellisesti hieman köykäisemmin periaatteella " maassa maan tavalla". Ranskassahan äitienpäivä ajoittuu aina joko toukokuun viimeiseen taikka kesäkuun ensimmäiseen sunnuntaihin riippuen siitä ettei se satu samanaikaisesti helluntain kanssa ja tänä vuonna täkäläisten äitien kunniaksi maljat nostetaan tuonnempana kesäkuussa! Meillä Colliouressa suomalainen äitienpäivä piti sisällään mieltä lämmittävät onnitteluviestit kotisuomesta sekä Olivier Bajardin suklaisen ravun nauttimista cavan siivittämänä, ei paha laisinkaan;)
Tiistaina me otettiin auto alle ja lähdettiin isoon cityyn eli Perpignaniin hoitamaan kolmasluokkalaisen vielä keskeneräisiä tuliaisostoksia muutamia ystäviään ajatellen ja pitkällisen harkinnan sekä tavaroiden pyörittelyn jälkeen lopulta mieleiset löytyivätkin Galerie La Fayettesta.
Tänään keskiviikkona jatkettiin vielä pakollisten hankintojen tekemistä paluumatkaa ajatellen ja tällä erää otettiin suunnaksi La Jonquera Espanjan puolella hyödyntäen rajan tuntumassa olevien kauppojen tarjonta täydentäen taasen pesuaine yms kaikki mahdolliset tarpeet siiheksi, että niiden turvin pärjätään aina suomeen asti tien päällä reissaten.
Tuttua reittiä mennen tullen kurvaillessa sitä äityi hieman fiilistelemään, sillä niinkuin ääneenkin autossa todettiin niin viimeistä kertaa, tällä haavaa, sillä tiellä ajeltiin ja sitä maisemaa päästiin ihastelemaan. Onhan se näkymä todellakin ihan omaa luokkaansa kun ajellaan auringon paahtaessa ja siinä ihan vieressä käden ulottuvilla loistaa lumihuippuinen vuoristo!
Melkoisen vaisuna oltiin tosiaan sekä mennessä että takaisin tullessa mutta kolmasluokkalaisen takapenkiltä yhenäkisti esittämä kysymys "päästääks me ikinä tänne takasin?" vakuutti ainakin minut siitä ettei tästä "ranskan komennuksesta", eli minun ja Samin haaveen toteuttamisesta ole kovin suurta vahinkoa lapselle ollut;)

Suomikoulun kevätretki kohteessa Cadaques!

Perjantaiaamu Colliouressa valkeni melkoisen helteisenä kun me eli meidän pienen Suomikoulumme kokoonpano, yksi oppilas ja kaksi "henkilökuntaan" kuuluvaa lastasimme auton asianmukaisin reissukamppein ja otimme suunnaksi Cadaquesin.
Tämä Espanjassa, Gironan maakunnassa sijaitseva idyllinen kalastajakylä on meille Samin kanssa entuudestaan tuttu 3-4 vuoden takaa kun alueella autolla kahdestaan reissattiin joten jopa innolla odotettiin että päästään näkemään tuttuja maisemia!
Cadaques on aina houkutellut paljon erityisesti taiteen ystäviä sillä pieni kaupunki tunnetaan mm. ranskalaistaiteilija Marcel Duchampin sekä tietysti Salvador Dalin kesänviettopaikkana. Liepeillä sijaitsevassa Port lligatissa on turisteja vetävä Dalin kotimuseo, Casa Museo Salvador Dali.Cadaquesin pääelinkeino onkin nykyisin matkailu kun aikaisemmin paikalliset saivat elantonsa mm. kalastuksesta, suolateollisuudesta ja oliivinviljelystä.
Täältä Colliouresta Cadaquesiin on matkaa noin 60km ja autolla huristellen se vie noin tunnin verran rannan viertä serpenttiinitietä pitkin kiemurrellen.
Tien päälle lähdettiinkin perjantaina hyvissä ajoin aamupäivästä ja viimein kun välimeri alkoi vilahdella kukkuloiden välistä ja laskeuduttiin kohti valkoista kylää niin oli tosi mukava huomata muutama tuttu, vuosien takaa mieleen jäänyt mukava yksityiskohta reitin varrelta. Nyt, niinkuin silloin ensimmäiselläkin kerralla joutui taas toteamaan sen että Espanjan kasvillisuus ja puusto poikkeaa meidän silmin yllättävän paljon esimerkiksi tästä niinkin lähellä olevasta ranskan puolella nähtävästä. Kaiken kaikkiaan luonto antaa Espanjan puolella jonkin verran kuivemman ja karumman vaikutelman erilaisine havupuineen.
Heti perille päästyämme jouduttiin harmiksemme toteamaan että kylläpä on kylä muuttunut rajusti sitten viime näkemän! Valitettavasti kaupallisuus ja turismin lisääntyminen ei tässä(kään) tapauksessa ole vienyt parempaan suuntaan. Rantaan oli tullut muutamassa vuodessa lisää lukuisia pieniä puolihuolimattomia baareja, kylän laidalla oli melkoisen tuoreen näköinen suuri pysäköintialue samoin kuin kylän raitille oli rakennettu torialueita joissa oli mitälie kojuja. Tämän lisäksi yleisilme oli huomattavan nuhjuinen, hieman siivoton. Pienessä poukamassa sijaitseva rauhallinen valkoinen kylä kapeine kujineen näytti nyt todella erilaiselta kuin vain muutama vuosi takaperin.
Turismin kasvaessa kolikolla on aina kääntöpuolensa ja me kuulutaan vahvasti niihin reissaajiin jotka pyrkivät viimeiseen asti välttelemään ensinnäkin vastaan ajavia aurinkomatkojen taikka fritidsresorin tupaten täynnä olevia busseja sekä massiivisia turistikeskuksia ja erityisesti niitä paikkoja jotka on vaseten tehty vaikkapa juuri suomalaisille turistiryhmille jopa siinä määrin viimosen päälle että paikallinen palvelukin pelaa tutulla savon murteella;)
No, tätä ymmärrettävää mutta harmillista kehitystä hetki nieleskeltiin ja lopulta kurvattiin rantaan vedenrajaan pötkölleen nauttimaan pilvettömältä taivaalta paahtavasta auringosta. Välistä kaivettiin kasseista evästä ja ihan ykkösherkku rantapäivän eväskassiin on croisanttien lisäksi salt&vinegar sipsit ja kokis palan painikkeena. Yllättävän hyvin oli juomatkin pysynyt viileänä useamman tunnin vain yhden kylmäkallen turvin!
Sami ja kolmasluokkalainen sukeltelivat sutjakkaasti lasit silmillään rannan tuntumassa bongaillen näkösällä olevia mereneläviä. Jaloissa uiskentelevien pikkukalojen lisäksi he saivatkin lopulta näköpiiriinsä jonkin sortin kookkaamman monnin joka ei kuitenkaan ihan kiinni antanut ottaa yrityksistä huolimatta;)
Päivän päätteeksi fiilisteltiin vielä Samin kanssa ajamalla sen samaisen hotellin edustalle jossa aikanaan kolme päivää reissullamme majoituttiin. Hotel Llane Petit olikin yhä vireän oloisesti toiminnassa ja kaikin puolin huolletun oloinen ainakin ulkoa päin!
Pienimuotoista jännitystä reissun aikana koettiin siinä vaiheessa kun piti pois lähteä sillä kylään ajaessa oltiin osin tietoisestikin parkkeerattu focus kieltopaikalle aivan rannan tuntumaan niinkuin muutama muukin.. Iltapäivällä paikassa olikin viritettynä tuhti monimetrinen metalliaitaus estämässä autoja tulemasta sekä lähtemästä paikalta. Kulman takana laadittiin Samin kanssa toimintasuunnitelma johon ei todellakaan kuulunut pysäköintisakko. Autolle päästyämme laitettiin kiireesti kolmasluokkalainen vöihin ja kamat kyytiin, minä puolestani mekon helmat hulmuten päättäväisellä ilmeellä lähdin jyräämään järjettömän painavaa kulkuestettä pois edestä Samin lipuessa autolla vaivihkaa paikalta!
Kotiin päästyämme oltiinkin melkoisen naattina ja veto pois koko sakki joten todettiin että kyllä se tuntien rannalla makoilukin ihan työstä käy olosta päätellen;)
Iltahan oli enää sitä vaille valmis että laitettiin kolmasluokkalaiselle jo tutuksi tulleet kananuggetit uuniin ja Sami inspiroitui vielä tekemään meille aina niin takuumaistuvan taboullahin käristäen siihen lisäksi maistuvat raakamakkarat kyytipojaksi dijonilla höystettynä, nam!
Kolmasluokkalaisen vetäydyttyä illalla omaan pieneen tupaansa meillä Samin kanssa alkoi se ihana oma aika mikä täällä tuppaa tarkoittamaan sitä että läppäri auki, tv-kaistalle ja seuraamaan kovaa lakia;)
Aurinkoa äitienpäivään!

Vilinää ja vilskettä sekä väen vähenemistä Colliouressa!

Vapun jälkeinen aika tiesi meidän arkeen siinä määrin suuria muutoksia että ensinnäkin joukkomme kutistui pysyvästi kun ysiluokkalainen lensi viime sunnuntaina itsekseen kotisuomeen Barcelonasta! Tämä oli taasen yksi iso etappi meidän kaikkien kohdalla ja jännitti tietysti ennenkaikkea tuon ikäisen selviytyminen omineen suurilla kentillä ja lennon aikana mutta kuten perästä lopulta kuultiin niin oikeinkin hyvin oli saanut itsensä hoidettua oikealle lähtöportille senkin jälkeen kun siihen oli vielä viime tipassa ennen lähtöä tullut muutos!
Sami lähti tuolloin itsekseen saattelemaan ysiluokkalaista lentokentälle sillä kyseessä oli aamukymmeneltä lähtenyt lento. Sehän tarkoitti sitä että koska Colliouresta Barcelonaan on matkaa parisataa kilometriä niin tien päälle oli lähdettävä hyvissä ajoin jo hiukka ennen aamukuutta ja todettiinkin lopulta ettei raaskita alkaa kolmasluokkalaista repimään ylös anivarhain Espanjan reissun takia. Varattiin tosiaan tuo ysiluokkalaisen paluulento Norwegianilta jo alkuvuodesta -12 jolloin yhdensuuntaisen lipun (Barcelonasta Helsinkiin) hinnaksi jäi vaivaiset 85e!
Gironan kenttähän olisi tuossa meitä huomattavasti lähempänä noin 60 kilometrin päässä jonne ainakin Ryan Air Turusta lentää joten ensialkuun mietittiin sitä, mutta se suunnitelma kaatui lopulta lentojen huonoihin lähtöaikoihin ja loppujen lopuksi huomattiin lentoyhtiön sivuilta myös että ysiluokkalainen ei ikänsä puolesta olisi voinut yksin lentääkään toisin kuin Norwegianilla.
Ysiluokkalaisen lähtöä edelsi tietysti armotonta pakkaamista, lähes kaiken aikanaan tänne tuodun sekä täältä lisäksi hankitun tavaran mahduttaminen kahteen ruumaan menevään matkalaukkuun! Siinä sitä olikin pähkäilemistä että mitä ja miten pakataan jotta pysyisivät laukut kuitenkin suht yhtiön asettamissa painorajoissa ja voitiinkin todeta että La Jonquerasta hankittu "heräteostosmatkalaukku" tuli todelliseen tarpeeseen;)
Lähtöä edelsi myös kolmasluokkalaisen perjantaina huoneessaan järjestämät huikean hauskat "kummitusbileet". Etukäteen hyvin suunnittelemansa ilta piti sisällään tietysti sisustuksella luodun karmivan tunnelman lisäksi herkkujen napostelua ja aiheeseen sopivaa tarinaniskentää. Kutsun mukaan tilaisuus alkoi klo 18.10 ja huoneensa ovella kolmasluokkalainen sitten toimi varsin napakkana sisäänheittäjänä vaatien jokaisen kutsutun keksimään itselleen teeman mukaisen hahmon jonka nimen hän asianmukaisesti etsi kutsuvieraslistasta. Illan aikana kutsujen emäntä itse piti hyvää huolta vieraiden viihtyvyydestä ottamalla päävastuun tarinan kertojana siihen viimosen päälle hyvin eläytyen mutta yllätysnumerona myös jokainen vieras vuorollaan pääsi verestämään muistiaan kummitusjuttujen tiimoilta;)
Koulutyön osalta tilanne alkaa olemaan loppua vaille valmis! Tämän osalta voidaan hattua nostaa koko meidän porukalle sillä kokeet ja tehtävät on työstetty täysin suunnitelman mukaisesti! Ysiluokkalainen toteutti vielä viimeisen viikkonsa aikana loput kotitalouden tehtävistä ja kävi tekemässä laatimansa ostoslistan mukaiset hankinnat kokkaillen niistä sitten apetta koko porukalle. Itse otin siinä vaiheessa taustakuvaajan roolin ja ikuistin sekä kauppareissun että ysiluokkalaisen itsenäisen asioinnin meidän vakio patonkikojulla, asiointikielenään luonnollisesti Ranska, hyvin tästä suoriutuen!
Ysiluokkalaisen tehtäviin kuului tehdä myös hintavertailua suomen vastaaviin valitsemiensa raaka-aineiden sekä tuotteiden osalta ja nimetä paikallisia sekä yleisesti Ranskalaisia vientituotteita. Näistä syntyikin melkoisesti keskustelua kun asiaan perehtyi!
Kolmasluokkalainen on omien tehtäviensä osalta saanut nyt kaikki kokeet, viimeiseksi jätetyn englanninkin tehtyä, Suuri Huokaus!
Kaikki muut oppiaineet tuntui etenevän todella sutjakkaasti kuin vettä vaan mutta jo silloin alkutalvesta päätään nostanut lapsen oma epävarmuus englannin osaamisen suhteen säilyi valitettavasti hamaan loppuun. Englannin koe jätettiin tarkoituksella viimeiseksi jotta voitiin parin viime viikon aikana paneutua enemmän siihen kun muut on saatu alta pois. Meillä olikin tässä viimeisten viikkojen aikana tapana ottaa muutama päivä viikosta jolloin työstettiin pääasiassa vain englantia, samoja asioita toistaen kerta toisen perään ja ääneen kappaleita lukien jotta kolmasluokkalaiselle itselleen tulisi se fiilis että kyllä oppii ja kyllä osaa! Työnjakoa opetuksen suhteen hieman selkiytettiin jolloin Sami otti lopulta päävastuun tästä englannin opetuksesta ja kehittikin ihan toimivan kuuloisen tavan ja tyylin auttaa kolmasluokkalaista oivalluksen syntymisessä.
Perjantaina tosiaan laitetaan koulujuttujen osalta pillit pussiin eli kirjat pakataan banaanilootan pohjimmaiseksi odottamaan Suomeen lähtöä, postitetaan opettajalle viimeinen tehty enkun koe ja aloitetaan varsinainen kesäloman vietto, ihanaa!
Kolmasluokkalaisen koulutoverit ovat tekemässä kevätretkeä Tykkimäkeen joten vähintään yhtä mukavia kevätretkisuunnitelmia alettiin täälläkin päässä pähkäilemään! Päätettiinkin että nyt kun on koulutyö saatu kunnialla loppuun niin pakataan perjantaina reissukassi, valjastetaan focus ja lähdetään Espanjaan Costa Bravan varrelle Cadaquesiin päiväretkelle!
Muiltakin osin elämä täällä Colliouressa soljuu mukavan leppoisaan tahtiin. Minun ja Samin arkiset velvoitteet puolestaan pitää sisällään luonnollisesti (vielä hetken) lasten koulun ja sen lisäksi lähes päivittäisen kuntoilusession joka meidän täällä ollessa on yllättäen päässyt muokkautumaan kimppalenkkeilyksi. Tämähän ei sitten alkuunkaan kuulu meikäläisen, eikä kyllä Saminkaan erakoituneeseen tapaan harrastaa juoksua yksin napit korvilla musiikista nauttien, joten todettiin molemmat suosiolla että kimppalenkit päättyy välittömästi kotimaan kamaralle päästessä ja se mikä tapahtui Ranskassa jää Ranskaan;)
Presidenttikisan toinen kierros viime sunnuntaina päättyi odotetusti Hollanden voittoon joten siltäkin osin valtakunnassa kaikki hyvin ja kansa jatkaa eloaan samaan tapaan kuin Sarkozyn kaudellakin. Nähtäväksi jää miten vallan vaihto vaikuttaa Ranskalaisten arkeen pitkässä juoksussa.
Kaipuu kotisuomeen rajoittuu omalta osalta vahvimmin kaipuuseen päästä luottokampaajan käsittelyyn Kuusankosken Q- studioon sillä tukka tuntuu todellakin kasvavan niin että kohina käy ja se tarkoittaa armottoman juurikasvun esiintuloa.
Onneksi auringon hitusen hiusta vaalentava vaikutus sekä luottokampaajakaimani pehkooni työstämät muutamat tummemmat raidat pehmentävät oman värin vaikutusta, toivottavasti;)
Sami on myös todennut saman ja ihmetellyt hiustensa normaalia vauhdikkaampaa kasvua ja on jo kertaalleen paikallisessa parturissa visiteerannutkin. Hyvä työnjälki, ei vaadi ajanvarausta ja 11euron lasku lämmitti siinä määrin että Roselynin coiffure sai Samista vakiasiakkaan!
Aurinkoista ja herkullista äitienpäivän odotusta!

L`Aquarium de Banyuls-sur-mer

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fete du travail- Työn juhla ranskalaisittain

Työn juhla, tuo suomalaisen kansan suuri juhla oli melkoisen mielenkiintoista kokea ranskalaisin silmin.
Käytännössä tämä juhlapäivä poikkeaa suomalaisesta juhlimiskulttuurista kaikin tavoin lukuunottamatta sitä että samaisen asian puolesta saatetaan kyllä malja nostaa illallispöydässä sekä katukuppilassa ja paikoin myös järjestetään vappumarsseja ammattiliittojen toimesta.
Ranskassa ja nyt täällä Colliouressa vappu näyttäytyi hyvin maltillisesti ja käytännön tasolla huomasimme sen että tiistai 1.5 oli "pyhäpäivä" jolloin esimerkiksi Carrefour piti ovensa kiinni. Toisaalta taas pienemmät ruokakojut ja kadunvarsiputiikit olivat avoinna normaalisti joten ruokatarpeita oli kansalaisten saatavilla samaan tapaan kuin suomessa ABC-asemilla.
Täällä vappua muistetaan sekä työn juhlana mutta samalla juhlistetaan myös kevättä eli vappu on ranskaksi myös "la fete du premier mai" joka tarkoittaa toukokuun ensimmäisen päivän juhlaa.
Vappupäivänä katukuvassa näyttäytyi kielokimput joita kansalaiset ostivat nimenomaan pitkällä olevaa kevättä juhlistaakseen ja ranskassa virallinen vappukukka onkin "le muguet" eli kielo.
Kolmasluokkalainen kaipasi vappuaattona suunnattomasti meille jo perinteeksi muodostunutta mummon tekemää simaa eikä tuota kaipuuta helpottanut edes tieto siitä että mummo lupasi tehdä sitä sitten kesällä meidän kotiutuessa takaisin suomeen.
Kaasupalloja, serpenttiini- ja kaikkea sitä muuta vappunaamarikrääsää ei sen sijaan kellään ollut ikävä, tai kukaan ei ainakaan ääneen sitä tunnustanut kaipaavansa;)
Kaduillakaan ei siis näkynyt vapusta sekaisin olevia valkolakkisia "sivistyneitä" aikuisia, örveltäviä alaikäisiä oksentelemassa ojan pientareille taikka opiskelijaporukoita sukeltelemassa räntäsateessa suihkulähteisiin.
Vappujuhla näillä main on siis yhtä kuin kielokimpun esiinmarssi eikä se välttämättä ole yhtään huonompi juttu sillä näin halvalla ei olla vapusta selvitty miesmuistiin..;)
Kevään juhlaa meidän porukka lopulta vietti rannalla maaten auringosta ja pienistä eväksistä nautiskellen. Kotiin tultiin vielä Elmen varrella olevan pitserian kautta ja haettiin iltaruuaksi kaikille maistuvat margarita pitsat!
Tuli koettua varsin erilainen ja ennenkaikkea ikimuistoinen mutta ei lainkaan pöllömpi vappu;)