Perjantaiaamu Colliouressa valkeni melkoisen helteisenä kun me eli meidän pienen Suomikoulumme kokoonpano, yksi oppilas ja kaksi "henkilökuntaan" kuuluvaa lastasimme auton asianmukaisin reissukamppein ja otimme suunnaksi Cadaquesin.
Tämä Espanjassa, Gironan maakunnassa sijaitseva idyllinen kalastajakylä on meille Samin kanssa entuudestaan tuttu 3-4 vuoden takaa kun alueella autolla kahdestaan reissattiin joten jopa innolla odotettiin että päästään näkemään tuttuja maisemia!
Cadaques on aina houkutellut paljon erityisesti taiteen ystäviä sillä pieni kaupunki tunnetaan mm. ranskalaistaiteilija Marcel Duchampin sekä tietysti Salvador Dalin kesänviettopaikkana. Liepeillä sijaitsevassa Port lligatissa on turisteja vetävä Dalin kotimuseo, Casa Museo Salvador Dali.Cadaquesin pääelinkeino onkin nykyisin matkailu kun aikaisemmin paikalliset saivat elantonsa mm. kalastuksesta, suolateollisuudesta ja oliivinviljelystä.
Täältä Colliouresta Cadaquesiin on matkaa noin 60km ja autolla huristellen se vie noin tunnin verran rannan viertä serpenttiinitietä pitkin kiemurrellen.
Tien päälle lähdettiinkin perjantaina hyvissä ajoin aamupäivästä ja viimein kun välimeri alkoi vilahdella kukkuloiden välistä ja laskeuduttiin kohti valkoista kylää niin oli tosi mukava huomata muutama tuttu, vuosien takaa mieleen jäänyt mukava yksityiskohta reitin varrelta. Nyt, niinkuin silloin ensimmäiselläkin kerralla joutui taas toteamaan sen että Espanjan kasvillisuus ja puusto poikkeaa meidän silmin yllättävän paljon esimerkiksi tästä niinkin lähellä olevasta ranskan puolella nähtävästä. Kaiken kaikkiaan luonto antaa Espanjan puolella jonkin verran kuivemman ja karumman vaikutelman erilaisine havupuineen.
Heti perille päästyämme jouduttiin harmiksemme toteamaan että kylläpä on kylä muuttunut rajusti sitten viime näkemän! Valitettavasti kaupallisuus ja turismin lisääntyminen ei tässä(kään) tapauksessa ole vienyt parempaan suuntaan. Rantaan oli tullut muutamassa vuodessa lisää lukuisia pieniä puolihuolimattomia baareja, kylän laidalla oli melkoisen tuoreen näköinen suuri pysäköintialue samoin kuin kylän raitille oli rakennettu torialueita joissa oli mitälie kojuja. Tämän lisäksi yleisilme oli huomattavan nuhjuinen, hieman siivoton. Pienessä poukamassa sijaitseva rauhallinen valkoinen kylä kapeine kujineen näytti nyt todella erilaiselta kuin vain muutama vuosi takaperin.
Turismin kasvaessa kolikolla on aina kääntöpuolensa ja me kuulutaan vahvasti niihin reissaajiin jotka pyrkivät viimeiseen asti välttelemään ensinnäkin vastaan ajavia aurinkomatkojen taikka fritidsresorin tupaten täynnä olevia busseja sekä massiivisia turistikeskuksia ja erityisesti niitä paikkoja jotka on vaseten tehty vaikkapa juuri suomalaisille turistiryhmille jopa siinä määrin viimosen päälle että paikallinen palvelukin pelaa tutulla savon murteella;)
No, tätä ymmärrettävää mutta harmillista kehitystä hetki nieleskeltiin ja lopulta kurvattiin rantaan vedenrajaan pötkölleen nauttimaan pilvettömältä taivaalta paahtavasta auringosta. Välistä kaivettiin kasseista evästä ja ihan ykkösherkku rantapäivän eväskassiin on croisanttien lisäksi salt&vinegar sipsit ja kokis palan painikkeena. Yllättävän hyvin oli juomatkin pysynyt viileänä useamman tunnin vain yhden kylmäkallen turvin!
Sami ja kolmasluokkalainen sukeltelivat sutjakkaasti lasit silmillään rannan tuntumassa bongaillen näkösällä olevia mereneläviä. Jaloissa uiskentelevien pikkukalojen lisäksi he saivatkin lopulta näköpiiriinsä jonkin sortin kookkaamman monnin joka ei kuitenkaan ihan kiinni antanut ottaa yrityksistä huolimatta;)
Päivän päätteeksi fiilisteltiin vielä Samin kanssa ajamalla sen samaisen hotellin edustalle jossa aikanaan kolme päivää reissullamme majoituttiin. Hotel Llane Petit olikin yhä vireän oloisesti toiminnassa ja kaikin puolin huolletun oloinen ainakin ulkoa päin!
Pienimuotoista jännitystä reissun aikana koettiin siinä vaiheessa kun piti pois lähteä sillä kylään ajaessa oltiin osin tietoisestikin parkkeerattu focus kieltopaikalle aivan rannan tuntumaan niinkuin muutama muukin.. Iltapäivällä paikassa olikin viritettynä tuhti monimetrinen metalliaitaus estämässä autoja tulemasta sekä lähtemästä paikalta. Kulman takana laadittiin Samin kanssa toimintasuunnitelma johon ei todellakaan kuulunut pysäköintisakko. Autolle päästyämme laitettiin kiireesti kolmasluokkalainen vöihin ja kamat kyytiin, minä puolestani mekon helmat hulmuten päättäväisellä ilmeellä lähdin jyräämään järjettömän painavaa kulkuestettä pois edestä Samin lipuessa autolla vaivihkaa paikalta!
Kotiin päästyämme oltiinkin melkoisen naattina ja veto pois koko sakki joten todettiin että kyllä se tuntien rannalla makoilukin ihan työstä käy olosta päätellen;)
Iltahan oli enää sitä vaille valmis että laitettiin kolmasluokkalaiselle jo tutuksi tulleet kananuggetit uuniin ja Sami inspiroitui vielä tekemään meille aina niin takuumaistuvan taboullahin käristäen siihen lisäksi maistuvat raakamakkarat kyytipojaksi dijonilla höystettynä, nam!
Kolmasluokkalaisen vetäydyttyä illalla omaan pieneen tupaansa meillä Samin kanssa alkoi se ihana oma aika mikä täällä tuppaa tarkoittamaan sitä että läppäri auki, tv-kaistalle ja seuraamaan kovaa lakia;)
Aurinkoa äitienpäivään!
Tämä Espanjassa, Gironan maakunnassa sijaitseva idyllinen kalastajakylä on meille Samin kanssa entuudestaan tuttu 3-4 vuoden takaa kun alueella autolla kahdestaan reissattiin joten jopa innolla odotettiin että päästään näkemään tuttuja maisemia!
Cadaques on aina houkutellut paljon erityisesti taiteen ystäviä sillä pieni kaupunki tunnetaan mm. ranskalaistaiteilija Marcel Duchampin sekä tietysti Salvador Dalin kesänviettopaikkana. Liepeillä sijaitsevassa Port lligatissa on turisteja vetävä Dalin kotimuseo, Casa Museo Salvador Dali.Cadaquesin pääelinkeino onkin nykyisin matkailu kun aikaisemmin paikalliset saivat elantonsa mm. kalastuksesta, suolateollisuudesta ja oliivinviljelystä.
Täältä Colliouresta Cadaquesiin on matkaa noin 60km ja autolla huristellen se vie noin tunnin verran rannan viertä serpenttiinitietä pitkin kiemurrellen.
Tien päälle lähdettiinkin perjantaina hyvissä ajoin aamupäivästä ja viimein kun välimeri alkoi vilahdella kukkuloiden välistä ja laskeuduttiin kohti valkoista kylää niin oli tosi mukava huomata muutama tuttu, vuosien takaa mieleen jäänyt mukava yksityiskohta reitin varrelta. Nyt, niinkuin silloin ensimmäiselläkin kerralla joutui taas toteamaan sen että Espanjan kasvillisuus ja puusto poikkeaa meidän silmin yllättävän paljon esimerkiksi tästä niinkin lähellä olevasta ranskan puolella nähtävästä. Kaiken kaikkiaan luonto antaa Espanjan puolella jonkin verran kuivemman ja karumman vaikutelman erilaisine havupuineen.
Heti perille päästyämme jouduttiin harmiksemme toteamaan että kylläpä on kylä muuttunut rajusti sitten viime näkemän! Valitettavasti kaupallisuus ja turismin lisääntyminen ei tässä(kään) tapauksessa ole vienyt parempaan suuntaan. Rantaan oli tullut muutamassa vuodessa lisää lukuisia pieniä puolihuolimattomia baareja, kylän laidalla oli melkoisen tuoreen näköinen suuri pysäköintialue samoin kuin kylän raitille oli rakennettu torialueita joissa oli mitälie kojuja. Tämän lisäksi yleisilme oli huomattavan nuhjuinen, hieman siivoton. Pienessä poukamassa sijaitseva rauhallinen valkoinen kylä kapeine kujineen näytti nyt todella erilaiselta kuin vain muutama vuosi takaperin.
Turismin kasvaessa kolikolla on aina kääntöpuolensa ja me kuulutaan vahvasti niihin reissaajiin jotka pyrkivät viimeiseen asti välttelemään ensinnäkin vastaan ajavia aurinkomatkojen taikka fritidsresorin tupaten täynnä olevia busseja sekä massiivisia turistikeskuksia ja erityisesti niitä paikkoja jotka on vaseten tehty vaikkapa juuri suomalaisille turistiryhmille jopa siinä määrin viimosen päälle että paikallinen palvelukin pelaa tutulla savon murteella;)
No, tätä ymmärrettävää mutta harmillista kehitystä hetki nieleskeltiin ja lopulta kurvattiin rantaan vedenrajaan pötkölleen nauttimaan pilvettömältä taivaalta paahtavasta auringosta. Välistä kaivettiin kasseista evästä ja ihan ykkösherkku rantapäivän eväskassiin on croisanttien lisäksi salt&vinegar sipsit ja kokis palan painikkeena. Yllättävän hyvin oli juomatkin pysynyt viileänä useamman tunnin vain yhden kylmäkallen turvin!
Sami ja kolmasluokkalainen sukeltelivat sutjakkaasti lasit silmillään rannan tuntumassa bongaillen näkösällä olevia mereneläviä. Jaloissa uiskentelevien pikkukalojen lisäksi he saivatkin lopulta näköpiiriinsä jonkin sortin kookkaamman monnin joka ei kuitenkaan ihan kiinni antanut ottaa yrityksistä huolimatta;)
Päivän päätteeksi fiilisteltiin vielä Samin kanssa ajamalla sen samaisen hotellin edustalle jossa aikanaan kolme päivää reissullamme majoituttiin. Hotel Llane Petit olikin yhä vireän oloisesti toiminnassa ja kaikin puolin huolletun oloinen ainakin ulkoa päin!
Pienimuotoista jännitystä reissun aikana koettiin siinä vaiheessa kun piti pois lähteä sillä kylään ajaessa oltiin osin tietoisestikin parkkeerattu focus kieltopaikalle aivan rannan tuntumaan niinkuin muutama muukin.. Iltapäivällä paikassa olikin viritettynä tuhti monimetrinen metalliaitaus estämässä autoja tulemasta sekä lähtemästä paikalta. Kulman takana laadittiin Samin kanssa toimintasuunnitelma johon ei todellakaan kuulunut pysäköintisakko. Autolle päästyämme laitettiin kiireesti kolmasluokkalainen vöihin ja kamat kyytiin, minä puolestani mekon helmat hulmuten päättäväisellä ilmeellä lähdin jyräämään järjettömän painavaa kulkuestettä pois edestä Samin lipuessa autolla vaivihkaa paikalta!
Kotiin päästyämme oltiinkin melkoisen naattina ja veto pois koko sakki joten todettiin että kyllä se tuntien rannalla makoilukin ihan työstä käy olosta päätellen;)
Iltahan oli enää sitä vaille valmis että laitettiin kolmasluokkalaiselle jo tutuksi tulleet kananuggetit uuniin ja Sami inspiroitui vielä tekemään meille aina niin takuumaistuvan taboullahin käristäen siihen lisäksi maistuvat raakamakkarat kyytipojaksi dijonilla höystettynä, nam!
Kolmasluokkalaisen vetäydyttyä illalla omaan pieneen tupaansa meillä Samin kanssa alkoi se ihana oma aika mikä täällä tuppaa tarkoittamaan sitä että läppäri auki, tv-kaistalle ja seuraamaan kovaa lakia;)
Aurinkoa äitienpäivään!
