Helmikuulle on päästy ja Siperian tuulet puhaltaa kilpaa meidän ilmalämpöpumpun kanssa ja vaikka tuo panasonic pistää parastaan katonrajassa niin lattiat hohkaa kylmää niin että likimain lahkeet lepattaa, hrrr.
Mieltä lämmittää kuitenkin se tosiasia että viisi työntäyteistä päivää on jäljellä ja sitten siirtyminen vuorotteluvapaalle, siis täydelliseen tekemättömyyden tilaan!
Tai ehkä sitä itse kaipaan enemmänkin aikatauluista vapaata arkea kuin täysin tekemättömyyden tilaan heittäytymistä. Luulen että itselleni riittää jo tietoisuus siitä että voin tulla, mennä ja tehdä asioita inspiraationi mukaan ilman että täytyy kaivaa kalenteria ja työvuorolistaa esille.
Tätä viimeistä työrupeamaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt kun se on käsillä niin oivalsin kyllä sen tosiasian että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Käytännössä sosiaalinen elämäni tulee kaventumaan entisestään sillä työkaverit, monet ihanat ihmiset siellä on toden totta iso osa minun tämänhetkistä sosiaalista elämää ja tiedän jo nyt että ikävä tulee viimeistään toisen vuorotteluviikon jälkeen ;)
Vuorotteluvapaalle jääminen tässä vaiheessa, kuukausi ennen matkaan lähtöä arvelutti aluksi lähinnä taloudellisen tilanteen takia. Nyt voin todeta että no, taloudellinen tilanne on edelleen asia joka mietityttää mutta ratkaisu tuntuu silti oikealta. On aikaa vetää henkeä ja viimeistellä rauhassa lähtövalmisteluja.
Lähtövalmistelut on tällä hetkellä melkoisen hyvällä mallilla. Auton papereiden kanssa tahkottiin sekä vakuutusyhtiön että luottoyhtiön kanssa sillä auton vieminen ulkomaille vaatii asianmukaisen valtakirjan luottoyhtiöltä ja tietysti vakuutusyhtiöstä.
Auton iso huolto saatiin myös hoidettua alta pois tammikuun aikana, joten nyt pitäisi olla focus valjastettuna koitokseen uusia pyyhkijänsulkia myöten. Uutukaiset tallissa odottavat renkaat käydään asennuttamassa autoon muutaman viikon päästä. Ajatus oli tehdä se mahdollisimman lähellä lähtöä mutta kuitenkin niin, että ehtii saamaan niihin jonkinlaisen tuntuman tässä suomen talvisäässä. Toivoa sopii että ovat sitä mitä pitää...
Työterveyshuollossa kävin alkuviikosta tankkaamassa lääkereseptit joten on sitten asianmukaiset tropit matkassa.
Yläkoululla käynti on edessä ensi viikolla ja tuolloin käydään läpi vielä ysiluokkalaisen osalta kevään opiskelutahtia ja tehdään asianmukaiset loma/kotiopetusilmoitukset.
Alakoulun osalta opettaja toimittaa minulle ennen lähtöämme kevään opetusmateriaalin jonka toteutumisesta huolehdin ja annettuja tehtäviä sitten lähetellään suomen päähän postitse kun saadaan niitä tehtyä.
Vierailijoita Collioureen päin on jo nyt buukattu huhtikuulle ja tietoisuus tästä piristää mukavasti! Samin vanhemmat ovat tulossa ja he ovat siis meidän ekat viralliset vieraat. Toivottavasti me ollaan siihen mennessä saatu arki ja homma haltuun siinä määrin että pystytään tarjoamaan visiteeraajille ikimuistoinen ja rentouttava loma kalastajakylässä.
Ensi viikolla kun työt on virallisesti tehty ja flexim kuitattu viimeistä kertaa (joksikin aikaa), aion inspiroitua meidän talon ympärimylläämisestä ja poimia kaiken meille turhan mutta myyntikelpoisen kirpparille vientiä varten. Täytyy myöntää että vaikka alkuun vähän vastustelin tätä viimetipan kirpparipaikan varaamista niin kyllä mulla jo nyt sormet syyhyää että saa laittaa hinnoittelukoneen laulamaan ;)
Mutta nyt olis aika lähteä iltavuoroon, ensimmäiseen niistä viidestä jäljellä olevasta työvuorosta. Vähiin käy ennenkuin loppuu, nautitaan nyt niistä!
